Sinne kaarsi auto. Mies vei kahdeksanvuotiaan bussille, joka lähtee kolmen vartin kuluttua kohti Ranskaa. Näen isomman poikani seuraavan kerran perjantaina klo 18.00. Tuntuu hassulta, sillä tämä on Ensimmäinen Kerta kun hän on ilman meitä enemmän kuin yhden yön. Tiedän, että hän pärjää, koska siihen äitien on vaan pakko luottaa. Hulluksi tulisin jos en uskoisi että kaikki menee hyvin. On hyvä kasvaa ja kokeilla uutta. Ei ole pahitteeksi välillä hiukan "kärsiäkään" - vaikka suurimmaksi osaksi leirikoulu tuleekin varmasti olemaan pojalle ihan muuta kuin kärsimystä. Matkakassiin meni mukaan myös valtava, oranssi nalle. Poika sai sen anopiltani kun oli vielä mahassani. Pienenä hänellä ei ollut koskaan doudou'a, nyt sitten yht'äkkiä pehmokaverin oli mahduttava mukaan. Onhan sitä varmasti hyvä rutistaa illalla sängyssä, vaikka pääsikin samaan huoneeseen kolmen parhaan kaverin kanssa...

Mielenkiintoista kuullostella omia tuntemuksiani tämän viikon aikana. Mielenkiintoista myös kokea elämää vain tämän nuoremman, viisivuotiaani kanssa. Osaammeko keskenämme ollakaan?? Aina on ollut isoveli mukana joka paikassa. On meillä varmasti iltaisin hiljaista, kun pojat eivät kinastele keskenään! Mielenkiintoista, todellakin...katsoa, miltä päivät tuntuvat ilman kahdeksanvuotiastani.

Matkakassiin, kaikkien vaatteiden sekaan panin myös pitkän suomenkielisen kirjeen pojalle. Kerron siinä kaikkia hassuja juttuja - meidän välisiä vitsejä! - joille tiedän hänen nauravan. Kirjoitan myös että kaikki menee hyvin ja kehotan häntä nauttimaan leirikoulusta. Lopuksi totean että tykkään hänestä oikein, oikein paljon. Kerran kun olimme miehen kanssa poissa pari päivää ja appivanhemmat olivat täällä poikien kanssa tein pienen kirjelappusen pojalle silloinkin. Anoppi kertoi että se oli valtavan tärkeä juttu. Poika oli lukenut sitä moneen kertaan, ja oli ollut valtavan iloinen omasta kirjeestä. Toivottavasti nytkin - vaikka uskon, ettei hän ole ollenkaan ainut, jolle äiti on tuupannut pikku kirjelmän mukaan...

Hei, hei ja hyvää matkaa, poika!
Tästä alkavat Lähdöt.
Parempi vain tottua - puolin ja toisin;-)

MUOKKAUS myöhemmin:
Bussin piti olla perillä leirikoulupaikassa klo 14.00. Sitten soittoketjun piti toimia niin, että kaikki perheet saisivat mahdollisimman nopeasti kuulla lasten olevan turvallisesti perillä. Klo 15.15 hain pienemmän lapsen koulusta. Näin pihalla muutamia äitejä, joilla on lapsia niillä luokilla jotka reissuun lähtivät. Yksi melkein porua väänsi. Soittoa ei ollut tullut. Menin juttelemaan ja kaikki sanoivat samaan; mitään ei ole kuulunut vielä kenenkään puhelimeen.

Lievä paniikki. Ei kai pahin mahdollinen ole tapahtunut? Se, mitä kaikki vanhemmat pelkäävät...ja mikä on valitettavan usein nähty tv-uutisissakin. "Koululaisia kuljettava bussi liukui tuntemattomasta syystä vastaantulijoiden kaistalle..jne."

Klo 16.00 soi puhelin. Helpottuneen äidin ääni kertoi saaneensa juuri soiton, että "jostakin syystä" lapset olivat perillä vasta kaksi tuntia odotettua myöhemmin.

Paskat syystä.
Pääasia kun.
(huh huh)