Onneksi se Ranska ny meni eilen sitten voittamaan Espanjan. Seuraavaa matsia odotellessa...

Mua vaivaa joku "kriisi"...kovasti olisi nyt tarvetta yksinolemiseen. Ei sillä että mies tai pojat erityisemmin kävisivät hermoon tms. Haluaisin vaan viettää sanotaan nyt muutaman päivän tai vaikka viikon omissa oloissani, omassa kodissani. Enhän mää tässä mihinkään vaatimuksiin ole hukkumassa nykyiselläänkään, mutta nyt nauttisin siitä ettei tarvitsisi välittää mistään, tehdä mitään kenenkään toisen eteen eikä tarvitsisi olla varuillaan joka hetki. Sillä juu - sen taas eilen huomasin - poikien kanssa olo on aikalailla varpaillaan olemista suunnilleen koko ajan. Pienemmän takia, lähinnä. Hän on mallia "sattuu ja tapahtuu"...

Haluaisin myös tehdä noita kuviani aivan rauhassa ja monta yhteen menoon. Keskeyttäminen ja tavaroiden piiloonlaittaminen tökkii hyvin alkanutta työtä.

Poikien serkku lähtee perjantaina kuukaudeksi isovanhempiensa luokse monen sadan kilometrin päähän. Poika on 8-vuotias. En usko että nauttisin noin pitkästä erosta...mutta siitä viikosta haaveilen yhä. En ole koskaan (havahtuu!) poikien syntymän jälkeen ollut heistä erossa kahta vuorokautta kauempaa. Ja sen kaksi vuorokauttakin vain kerran.

Alkaa se jo varmaan näkyä.