Se olis sitten molempien poikien turpari tälle päivälle. Oli jo aikakin.Pitkään leikkasin molempien poikien tukat itse, mutta sitten tuli stoppi. Ajattelin että maksaa sitä hullummastakin eikä tarvitse siivota hiuksia lattialta eikä varsinkaan TAPELLA. Sitä paitsi...vaikka poikien tukkaa on minusta helppo leikata (luonnostaan taipuisat, isommalla aika kiharatkin jos pääsevät pitkäksi eli mokat ei näy niin helposti!) jälki taisi olla aika kotitekoista.

+++

Meillä on uusi printteri! On se hassua millä hopulla mies hommaa uuden tilalle jos hajoava vehje on jokin tekninen...ja joku mitä hän itse tarvitsee paljon. Mutta hyvä hyvä, seuraavaksi minulla on mielessä kokeilla kuvien siirtämistä kankaalle käyttämällä silitystekniikkaa.

+++

Mää oon naurettava.
Sellaiseen käsitykseen ainakin tulin eilen kun hain pojat koulusta uudet sortsit jalassani. Sellaiset puoleen reiteen ulottuvat paaaksut, villakankaiset ruutusortsit. No oli mulla paksut sukkahousutkin siellä alla, ettei ny ihan paljain säärin. Mutta siis isompi poika REPESI nauruun kun näki ne!

+++

Eilen illalla ei paljon naurattanut kun katselin Ranskan tv;n kanavalta Super Nanny -ohjelmaa. Kaksi perhettä oli tosi pulassa. Huh huh. Toisessa perheessä oli aivan ok piirtää seinään ja kyllä sitä sitten piirrettiinkin. Kaikilla sateenkaaren väreillä ja kaikkiin huoneisiin. Vanhemmat olivat
periaatteessa piirtelyä vastaan, mutta heillä ei ollut voimia eikä taitoa lopettaa sitä - eikä monia muitakaan juttuja. Apua todella tarvittiin.

Toista perhettä hallitsi neljä lasta ja yksinhuoltaja äiti yritti siellä selvitä miten parhaiten saattoi. Aika heikosti meni. Kauheeta huutoa ja vaatimuksia koko ajan. Äiti oli lapsissa kiinni koko ajan (tai siis lapset hänessä...) eikä hän voinut hengähtää hetkeksikään tai jotakin tapahtui heti. Hän palveli lapsia koko ajan kun yritti omien sanojensa mukaan näin välttää vielä suuremman huudon.

Helppo tietty täältä kotisoffalta antaa ohjeita ja kommentoida miten en kyllä sallisi tuota ja tuota kotonani...mutta välillä tunsin tasan tarkkaan miltä ohjelman äideistä tai toisen perheen isästä tuntui. Ymmärrän vallan hyvin mitä on jos omat voimat ovat lopussa mutta päivästä on selvittävä. Silloin ei ole kykyä opettaa pöytätapoja, noin kärjistetysti. Ymmärrän myös miten kaikki vaikuttaa kaikkeen ja joskus asiat alkavat mennä huonolle raiteelle eikä sieltä ole helppo tulla takaisin. Kukaan noista vanhemmista ei ollut varmasti "huono" isä tai äiti. Heiltä oli vaan aika tavalla hukassa se, miten ollaan aikuisia.

Kuten muuten on satunnaisesti hukassa täälläkin.

(Onko teitä paljonkin jotka ovat aina aikuisia???)