Minulla on ilo omistaa aivan hillitön opaskirja vuodelta 1945. Sen nimi on Tyylikkäästi höyhensaarille eli miten käyttäydyt makuuhuoneessa.
Muutamia neuvoja teille kaikille:
Luvussa "Milloin nukkumaan?" pohditaan oikeaa nukkumanmenoaikaa":
"Milloin täysikasvuisten on mentävä levolle? Voimme tähän vain vastata, ettei tule siirtää levollemenoa uneliaisuuteen saakka. Silloin on tarjolla vaara, että vuoteeseenmeno tapahtuu vähemmän arvokkaasti."
Kuinka totta!
Aviopuolisoiden erilaisista unirytmeistä ja erilaisesta unentarpeesta todetaan mm. seuraavaa:
"Jos on naimisissa unikeon kanssa eikä itse tarvitse paljon unta, on pulassa. Mutta mies yhtä vähän kuin vaimokaan ei saa estää toista aviopuolisoa menemästä vuoteeseen, kun uni saapuu. Sitävastoin miehen, jonka vaimo velvollisuudentuntoisena ja ahkerana istuu parsimassa hänen sukkiaan, täytyy ponnistaa voimiaan pysyäkseen hereillä ja ollakseen hänen seuranaan. He voivat ottaa lasin viiniä tai syödä omenan, tai mies voi lukea ääneen. Näin päivä päättyy sopusointuisesti. Miehen sopii hienosti ja tarkoitusta huomaamatta antaa virike makuukammion ovean aukaisemiseen."
Siis - lasi viiniä, omena ja ääneenlukua!
Otsikon "Päivän tulee päättyä juhlavasti" alla todetaan:
"Ei sovi ottaa elämää liian vakavasti eikä liian ankarasti. Päivän päättymiseen täytyy saada juhlatuntua. Jos osaatte rimputtaa pianoa tai soitella huuliharppua, soittakaa palanen, mutt jos olette epäsoitannollinen, pankaa gramofonilevy soimaan ollaksenne vuodetoverinne kanssa oikeassa tunnelmassa, kun käytte makuukammioon."
Juu kiitos grammaria mieluummin kuin epäsoitannollista rimputusta!
Luvussa "Yksin vuoteeseen" kerrotaan "onnettomuudesta joka voi kohdata ketä tahansa" seuraavaa:
"Monien ihmisten on pakko mennä yksin vuoteeseen. Syyt vaihtelevat. Varsinkin tämä sattuu naineille, mutta se voi kohdata myös poikamiehiä. On suuri taito mennä arvokkaasti yksin makuulle, mutta kaikki muuttuu tottumukseksi. Ei pidä yksinäisyydessäkään vajota huonoihin tapoihin."
Entä kun menee "makuulle muiden kanssa"? Silloin tulee tietenkin esille ongelma josta kerrotaan luvussa "sinutella vai teititellä sekä muita ongelmia" näin:
"Voi olla vaikeata mennä yksin makuulle, mutta on vielä vaikeampaa - se selviää alan kirjallisuudesta - tehdä se henkilön kanssa, joka ei ole aviopuoliso.
Kysymys on kuitenkin otettava käsittelyn alaiseksi, koska sellaista sattuu meille kaiikille määrätyin väliajoin, eikä kumminkaan tarpeeksi usein perinnäistapojen luomiseksi, joihin voisi nojautua.
Tuleeko sinutella henkilöa, jonka seurassa menee makuulle? JOskus sopii - joskus ei! Olisi aiheetonta niinläheisesti tutustua henkilöihin, joita tapaa ensimmäisen kerran kolmannen luokan makuuvaunussa rautateillä taikka höyrykaivan hytissä, samoinkuin on tarpeetonta teititellä nuoria ihmisiä, joiden seurassa nukkuu voimistelusalissa, teltassa tai leiritulilla. Samoin olisi hieman naurettavaa nukuttuaan hyvin ja levollisesti heinäsuovassa, herätä aamulla ja sanoa yökumppanille: toivon teidän nukkuneen hyvin!"
Eli - joskus tekis toisinaan sitten taas ei!
Luvussa "Palelevat jalat" pureudutaan varpaiden palelemisen syihin näin:
"On harvoja koettelemuksia, jotka pahemmin voivat kalvaa inhimillistä ja aviollista onnea kuin kylmät jalat. Kun haluaa nukkua, ovat aniharvat kärsimykset niin kiduttavia kuin varpaiden palelemisesta aiheutuva unettomuus. Palelevat varpaat johtuvat; 1) reiästä kengänpohjissa, 2)huonosta verenkierrosta, 3) suuttumuksesta, 4) liian lyhykqisestä peitteestä, 5) synnynnäisistä taipumuksista. Kylmät varpaat ovat tavallisesti naisten tauti."
Kas juuri näin...
Luku "Juhlien jälkipäivä" opastaa miten krapulassa toimitaan:
""Kuparisepät" voidaan karkoittaa 1) maidolla, 2) oluella, 3) kylmillä pyyhkeillä, 4) citronvanillella ja 5) lempeydellä. Jos vain toisella asianomaisella on kupariseppiä, ei pidä odottaa hellyydeltä liikoja. Kokems sanoo, että näissä tapauksissa asianomainen kohtaa jäätävää ylenkatsetta ja sen tapaisia huomautuksia kuin "voithan olla juomatta liikoja"ja muuta samankaltaista, mitkä selvästi ilmaisevat moitiskelijan lyhytnäköisyyttä.
Jos kummallakin on kupariseppiä, voi tilanne saada vieläpä miellyttäviäkin käänteitä ja antaa aiheen monenlaiseen leikinlaskuun. Toteutuu vanha sananparsi: "commune naufragium dulce est"ja molempien mieli täyttyy valoisalla myötätunteella, koska kumpikin tietää, miltä toisesta tuntuu. "
Hyvää yötä - arvokkaasti!
Muutamia neuvoja teille kaikille:
Luvussa "Milloin nukkumaan?" pohditaan oikeaa nukkumanmenoaikaa":
"Milloin täysikasvuisten on mentävä levolle? Voimme tähän vain vastata, ettei tule siirtää levollemenoa uneliaisuuteen saakka. Silloin on tarjolla vaara, että vuoteeseenmeno tapahtuu vähemmän arvokkaasti."
Kuinka totta!
Aviopuolisoiden erilaisista unirytmeistä ja erilaisesta unentarpeesta todetaan mm. seuraavaa:
"Jos on naimisissa unikeon kanssa eikä itse tarvitse paljon unta, on pulassa. Mutta mies yhtä vähän kuin vaimokaan ei saa estää toista aviopuolisoa menemästä vuoteeseen, kun uni saapuu. Sitävastoin miehen, jonka vaimo velvollisuudentuntoisena ja ahkerana istuu parsimassa hänen sukkiaan, täytyy ponnistaa voimiaan pysyäkseen hereillä ja ollakseen hänen seuranaan. He voivat ottaa lasin viiniä tai syödä omenan, tai mies voi lukea ääneen. Näin päivä päättyy sopusointuisesti. Miehen sopii hienosti ja tarkoitusta huomaamatta antaa virike makuukammion ovean aukaisemiseen."
Siis - lasi viiniä, omena ja ääneenlukua!
Otsikon "Päivän tulee päättyä juhlavasti" alla todetaan:
"Ei sovi ottaa elämää liian vakavasti eikä liian ankarasti. Päivän päättymiseen täytyy saada juhlatuntua. Jos osaatte rimputtaa pianoa tai soitella huuliharppua, soittakaa palanen, mutt jos olette epäsoitannollinen, pankaa gramofonilevy soimaan ollaksenne vuodetoverinne kanssa oikeassa tunnelmassa, kun käytte makuukammioon."
Juu kiitos grammaria mieluummin kuin epäsoitannollista rimputusta!
Luvussa "Yksin vuoteeseen" kerrotaan "onnettomuudesta joka voi kohdata ketä tahansa" seuraavaa:
"Monien ihmisten on pakko mennä yksin vuoteeseen. Syyt vaihtelevat. Varsinkin tämä sattuu naineille, mutta se voi kohdata myös poikamiehiä. On suuri taito mennä arvokkaasti yksin makuulle, mutta kaikki muuttuu tottumukseksi. Ei pidä yksinäisyydessäkään vajota huonoihin tapoihin."
Entä kun menee "makuulle muiden kanssa"? Silloin tulee tietenkin esille ongelma josta kerrotaan luvussa "sinutella vai teititellä sekä muita ongelmia" näin:
"Voi olla vaikeata mennä yksin makuulle, mutta on vielä vaikeampaa - se selviää alan kirjallisuudesta - tehdä se henkilön kanssa, joka ei ole aviopuoliso.
Kysymys on kuitenkin otettava käsittelyn alaiseksi, koska sellaista sattuu meille kaiikille määrätyin väliajoin, eikä kumminkaan tarpeeksi usein perinnäistapojen luomiseksi, joihin voisi nojautua.
Tuleeko sinutella henkilöa, jonka seurassa menee makuulle? JOskus sopii - joskus ei! Olisi aiheetonta niinläheisesti tutustua henkilöihin, joita tapaa ensimmäisen kerran kolmannen luokan makuuvaunussa rautateillä taikka höyrykaivan hytissä, samoinkuin on tarpeetonta teititellä nuoria ihmisiä, joiden seurassa nukkuu voimistelusalissa, teltassa tai leiritulilla. Samoin olisi hieman naurettavaa nukuttuaan hyvin ja levollisesti heinäsuovassa, herätä aamulla ja sanoa yökumppanille: toivon teidän nukkuneen hyvin!"
Eli - joskus tekis toisinaan sitten taas ei!
Luvussa "Palelevat jalat" pureudutaan varpaiden palelemisen syihin näin:
"On harvoja koettelemuksia, jotka pahemmin voivat kalvaa inhimillistä ja aviollista onnea kuin kylmät jalat. Kun haluaa nukkua, ovat aniharvat kärsimykset niin kiduttavia kuin varpaiden palelemisesta aiheutuva unettomuus. Palelevat varpaat johtuvat; 1) reiästä kengänpohjissa, 2)huonosta verenkierrosta, 3) suuttumuksesta, 4) liian lyhykqisestä peitteestä, 5) synnynnäisistä taipumuksista. Kylmät varpaat ovat tavallisesti naisten tauti."
Kas juuri näin...
Luku "Juhlien jälkipäivä" opastaa miten krapulassa toimitaan:
""Kuparisepät" voidaan karkoittaa 1) maidolla, 2) oluella, 3) kylmillä pyyhkeillä, 4) citronvanillella ja 5) lempeydellä. Jos vain toisella asianomaisella on kupariseppiä, ei pidä odottaa hellyydeltä liikoja. Kokems sanoo, että näissä tapauksissa asianomainen kohtaa jäätävää ylenkatsetta ja sen tapaisia huomautuksia kuin "voithan olla juomatta liikoja"ja muuta samankaltaista, mitkä selvästi ilmaisevat moitiskelijan lyhytnäköisyyttä.
Jos kummallakin on kupariseppiä, voi tilanne saada vieläpä miellyttäviäkin käänteitä ja antaa aiheen monenlaiseen leikinlaskuun. Toteutuu vanha sananparsi: "commune naufragium dulce est"ja molempien mieli täyttyy valoisalla myötätunteella, koska kumpikin tietää, miltä toisesta tuntuu. "
Hyvää yötä - arvokkaasti!
Kommentit