Isomman pojan viikon luokkaretki on ensi viikolla. Eiliseen asti jännättiin ehtiikö hän saada passin ajoissa. Eilen konsulaatista ilmoitettiin että passi on Amsterdamissa valmiina. Mies käy sen hakemassa, ja reissu onnistuu - ainakin niiltä osin.
Mun tehtäväni on pakata laukku matkaan. Lista tarvittavista vaatteista sun muusta on pitkä:
Lenkkitossut
Kävelykengät
Kumisaappaat
Toilettilaukku sisältöineen + aurinkovoide
Pyyhe (2)
Pesukinnas
Sortsit (3)
Alushousut (5)
Pyjama (2)
Sukkia (5 paria)
Housut (3)
t-paita, poolo tai kauluspaita (4)
Lämmin neule tai fleece (2)
Tuulitakki
Lippis
Aurinkolasit
Nenäliinoja (2 pkt)
Pussi likaiselle pyykille
Pieni muistiinpanovihko
Rahapussi jossa 6 euroa
Parit housut pitää tänään metsästää ja muuta sellaista.
Asiasta viidenteen. Olen "aina" tykännyt Lisa Ekdahlin lauluista. Nyt eräs ystävällinen agentti Tampereelta lähettää mulle uusimman Pärlor av glas -levyn. Jihaa!
Jos ette Lisaa tunne, katsokaa ja kuunnelkaa tästä.
Taustalla soi Vraket, joka on juuri minulle juuri tähän alkukesän hetkeen sopiva biisi. Vaikken tunnekaan että olisin mitenkään "Vraket", mutta noin muuten!
Tänään menen irtisanomaan kuntosalin. (Taas yksi "jäähyväinen").
Myöhemmin samana päivänä:
Sängyn päällä on kasa vaatteita. Suurin osa on pojalle, kuten pitikin. Sitten on pino, joka on minun, niin kuin ei tosiaankaan pitänyt olla. Mutta kun. Ja kun oli vielä yhdestä lempimerkistä miinus 50 pros. ale. Kokojakin sattui olemaan. Se on harrrrrvinaista. Eikö silloin pidäkin tarttua tilaisuuteen? Ai miten niin mulla on jo samanlaisia paitoja/mekkoja? Ne eivät ole IHAN samanlaisia - ja se on iso juttu. Seuraavan kerran ostan vaatteita syyskuussa. Luvattu. (Niin niin.)
(Kenkiä ei kai lasketa vaatteiksi?)
Bussissa huvittelin miettimällä minkä naispuolisen roolisuorituksen olisin halunnut tehdä elokuvissa. Tulin siihen tulokseen että se olisi vaikka Virginia Woolfin osa elokuvassa The Hours. Olisi käheetä laahustaa kalpeana ympäri lukaalia kessu kourassa, sen näköisenä että aivojen raksutuksen kuulee.
Tai sitten se olisi Pianon pääosan nainen. Muistatteko hänen ilmeensä hiukan ennen ja hiukan jälkeen kun miehensä leikkasi sormen poikki? Jumankauta. Siinä kun ei näytellä pelkällä naamalla. Niskakin puhuu, käsivarret ja pään asento samoin. Roolihenkilöhän ei äänellään puhunut ollenkaan, jos joku on unohtanut tei ei tiedä mistä puhun.
Olisin halunnut myös taipua Breaking the Waves -leffan Bessin osaan.
Ja kun tälle tielle lähdettiin niin lisätään vielä Selman osa.
Näillä valinnoilla ei sitten ole mitään tekemistä sen kanssa minkä näköinen olen, tai miten "hyvin" osaan näytellä. Yhden jutun huomaan; kova tragedian hinku vaivaa.
Minkä osan sinä olisit halunnut näytellä?
Mun tehtäväni on pakata laukku matkaan. Lista tarvittavista vaatteista sun muusta on pitkä:
Lenkkitossut
Kävelykengät
Kumisaappaat
Toilettilaukku sisältöineen + aurinkovoide
Pyyhe (2)
Pesukinnas
Sortsit (3)
Alushousut (5)
Pyjama (2)
Sukkia (5 paria)
Housut (3)
t-paita, poolo tai kauluspaita (4)
Lämmin neule tai fleece (2)
Tuulitakki
Lippis
Aurinkolasit
Nenäliinoja (2 pkt)
Pussi likaiselle pyykille
Pieni muistiinpanovihko
Rahapussi jossa 6 euroa
Parit housut pitää tänään metsästää ja muuta sellaista.
Asiasta viidenteen. Olen "aina" tykännyt Lisa Ekdahlin lauluista. Nyt eräs ystävällinen agentti Tampereelta lähettää mulle uusimman Pärlor av glas -levyn. Jihaa!
Jos ette Lisaa tunne, katsokaa ja kuunnelkaa tästä.
Taustalla soi Vraket, joka on juuri minulle juuri tähän alkukesän hetkeen sopiva biisi. Vaikken tunnekaan että olisin mitenkään "Vraket", mutta noin muuten!
Tänään menen irtisanomaan kuntosalin. (Taas yksi "jäähyväinen").
Myöhemmin samana päivänä:
Sängyn päällä on kasa vaatteita. Suurin osa on pojalle, kuten pitikin. Sitten on pino, joka on minun, niin kuin ei tosiaankaan pitänyt olla. Mutta kun. Ja kun oli vielä yhdestä lempimerkistä miinus 50 pros. ale. Kokojakin sattui olemaan. Se on harrrrrvinaista. Eikö silloin pidäkin tarttua tilaisuuteen? Ai miten niin mulla on jo samanlaisia paitoja/mekkoja? Ne eivät ole IHAN samanlaisia - ja se on iso juttu. Seuraavan kerran ostan vaatteita syyskuussa. Luvattu. (Niin niin.)
(Kenkiä ei kai lasketa vaatteiksi?)
Bussissa huvittelin miettimällä minkä naispuolisen roolisuorituksen olisin halunnut tehdä elokuvissa. Tulin siihen tulokseen että se olisi vaikka Virginia Woolfin osa elokuvassa The Hours. Olisi käheetä laahustaa kalpeana ympäri lukaalia kessu kourassa, sen näköisenä että aivojen raksutuksen kuulee.
Tai sitten se olisi Pianon pääosan nainen. Muistatteko hänen ilmeensä hiukan ennen ja hiukan jälkeen kun miehensä leikkasi sormen poikki? Jumankauta. Siinä kun ei näytellä pelkällä naamalla. Niskakin puhuu, käsivarret ja pään asento samoin. Roolihenkilöhän ei äänellään puhunut ollenkaan, jos joku on unohtanut tei ei tiedä mistä puhun.
Olisin halunnut myös taipua Breaking the Waves -leffan Bessin osaan.
Ja kun tälle tielle lähdettiin niin lisätään vielä Selman osa.
Näillä valinnoilla ei sitten ole mitään tekemistä sen kanssa minkä näköinen olen, tai miten "hyvin" osaan näytellä. Yhden jutun huomaan; kova tragedian hinku vaivaa.
Minkä osan sinä olisit halunnut näytellä?
Kommentit