Luulin että olen jo aika hyvin oppinut sanomaan EI. Olen sitä ihan harjoitellut tarkoituksella, kun olen huomannut osallistuvani jatkuvasti asioihin jotka vievät liikaa aikaa, voimia, hermoja ja joskus rahaakin. Ylipäätään minun on ollut vaikea kieltäytyä ihan siksikin, että uudet kokemukset voivat olla mukavia. Poikien koulussa olen ensimmäiset vuodet jotenkin onnistunut luovimaan siten, etten pahemmin ole osallistunut luokkien asioihin. Tänä vuonna olen ollut etenkin isomman pojan luokan "välttämätön apu", kuten opettaja eilen hädissään sanoi (kun meinasin kieltäytyä tulemasta ensi tiistaina taas kerran apuun).

Mikäs siinä, lasten kanssa on oikeasti yleensä mukava tehdä asioita. Aina ei niin välittäisi. Puutarhassa käynnit ovat olleet joka kerta mukavia, koska lapset ovat hyvin innostuneita. Maanantain kirjallisuuskilpailukin oli kiva. Puoli luokallista Antwerpenin ranskalaisen koulun oppilaita tuli koululle vieraaksi, ja heidät jaettiin lisäjäseniksi joukkueisiin. Minun hommiini päivän aikana kuului varmaan kahdenkymmenen kakun ja piirakan leikkaaminen, mehun kaataminen janoisille, ja sitten - se varsinainen tehtävä! - pitää pistettä jossa lapset saattoivat tarkistaa vastaukset kysymyksiin lukemistaan kirjoista.

Ensi viikolla on joka päivä jotakin.
Useimmilla ihmisillä on, eikä se nyt niin tavatonta olekaan. Minun arkeni vaan ei normaalisti ole näin vauhdikasta ollenkaan. On lääkärikäyntiä, koulun juttuja, muuttoon liittyviä hoidettavia asioita jne. Eilen mies soitti klo 16.46 että hän on unohtanut kertoa että klo 17.00 meille tulee joku asunnonvälittäjä katsomaan asuntoa, joka pannaan myyntiin kunhan olemme muuttaneet pois. Just näin. 14 minuuttia aikaa tunkea likaisia vaatteita jonnekin, kerätä lattialta edes hiukan pudonnutta riisiä, laittaa eteisen noin viidestäkymmenestä kenkäparista ainakin 40 % jonnekin jottei välittäjä ainakaan kaadu...

Siis noin PERIAATTEESSA minulle on aikalailla se ja sama mitä minusta tai tässä tapauksessa kodistani ajatellaan, mutta kieltämättä...on se aina hiukan kiusallista kun joku täysin tuntematon tulee katselemaan nurkkia aivan yllätyksenä. Tiedän, etteivät ne tule katselemaan minun likaisia sukkiani lattialla ja että muissakin kodeissa joudutaan kuivaamaan pyykkejä makuuhuoneessa...mutta silti. Niin että täällä pyöri sen 14 minuutin ajan tornado, joka hoki prkle, s..tana, pkle, s..tana ja vaikka sen itse sanoin, olin aika hemmetin tehokas pikasiivooja!