Perjantai-iltana klo 18.00 juuri kun mies oli ruokakaupassa soitti hänen siskonsa että tulevatkin meille viikonlopuksi ja saapuvat klo 21. Kyläilystä oli puhuttu jo aikaisemmin, mutta varmistus saatiin viime hetkellä. Eipä hätää, mies lappasi enemmän ruokaa ostoskärryyn ja minä katoin kolme paikkaa lisää ruokapöytään. Vieraat tulivat eksyiltyään tunnin verran vasta klo 22, ja silloin maistui kaikille ruoka jo varsin mainiosti!

Lauantaina lähdin mieheni siskon kanssa autolla Brysseliin. Tarkoitukseni oli mm. etsiä yksi vanhoja papereita ja valokuvia sun muuta myyvä liike. Se löytyikin, mutta ovessa olevan lapun mukaan omistaja lomailee syyskuun 22. päivään asti. Minun tuuriani! Kiertelimme sitten keskustaa ristiin rastiin, istuksimme välillä kirkossa ja teellä, jatkoimme vielä ja lopuksi löysimme mm. tosi kivan antikvariaatin.

Sillä aikaa miesväki (kaksi aikuista ja kolme poikaa) ravasivat ruokaostoksilla ja hankkimassa puuttuvia tavaroita kouluun. Koululaukutkin olivat löytäneet, vaikka valikoimat olivat kuulemma tuossa vaiheessa suth olemattomat.

Sunnuntaina vieraamme ottivat meidän pojat mukaansa ja menivät parin korttelin päähän kyläilemään heti aamiaisaikaan. Kyseessä on mieheni siskon pitkäaikainen japanilainen ystävä Reiko, joka asuu nykyään Brysselissä - ja siis sattumalta aivan meidän lähellä. Minä ja mies lähdimme bussilla poikien koululle jotta minulle selviäisi ajoissa miten hakea lapset tiistaina. Vaikutti oikein hyvältä; bussi lähtee n. 3min. kävelymatkan päästä, matka kestää n. 15-20 min., toisessa päässä kävelyä n. 10 min. Ja sama takaisin, mutta tietysti vain minulle. Pojat pääsevät aamulla isänsä kanssa koululle ja takaisin minun kanssani.

Iltapäivällä Reiko ja tyttärensä Sarah tulivat meille syömään. Lapset viihtyivät hienosti yhdessä ja Reiko oli minusta niin mukava nainen, että vaihdoimme puhelinnumerot. Juhlimme taas jälleen kerran synttäreitänikin kohottamalla laseja ja mussuttamalla lukuisia kakkuja, sen jälkeen Reiko ja tyttönsä lähtivät kotiin ja me jatkoimme iltaa. Vieraat lähtivät maanantaina klo 11.00 ajamaan kohti Calais’ta ja minä siivosin talon ylhäältä alas (vai pitäisikö sanoa alhaalta ylös?).

Eilen jaksoin vielä viedä pojat puistoon missä ei sitten muita ollutkaan, sillä belgialaiset koulut alkoivat eilen. Illalla päällystin kauhean pinon koulukirjoja ja kävin ostoskärryn kanssa ruokakaupassa, sitten pojat kylpyyn ja vakuutteluja siitä että uusi koulu on kiva.

Tänä aamuna lähdimme koko porukka koululle klo 7.50. Huomasimme heti, että jatkossa on lähdettävä aikaisemmin. Aivan karseat ruuhkat. Ranskalaisen koulun lähellä tunnelma vasta tiivistyikin, kun muutkin myöhässä tulevat vanhemmat tungeksivat autoineen ja jalan ympäriinsä. Tähän sekaan vielä koulun omat koulubussit, joita kulki ees taas. Kun oppilaita on yhteensä yli 2000, ei voi muuta odottaa...

Löysimme molemmille pojille jonot joihin piti mennä odottamaan ja onnistuimme tapaamaan molempien opettajat. Nyt olen jo sitten lähdössä hakemaan heitä kotiin, koska ensimmäinen päivä kestää vain klo 12 asti.

Raportoin lisää, nyt on kovaa kiirettä ja hoppua sillä  rutiinit eivät ole vielä asettuneet taloksi. Nyt pitää vaan olla tarkkana että kaikilla on oikeat tavarat mukana oikeina päivinä, että lapset viedään oikeisiin paikkoihin ja haetaan oikeista paikoista, että osaan jäädä oikeilla bussipysäkeillä pois, että kävelen oikeisiin suuntiin.

Oikein hyvää viikonjatkoa kaikille!