Hrrr...
Eilen oli sitten eka päivä jolloin huomasin palelevani tänä syksynä. Tuuli oli navakka ja "jäinen", lämpötila on kuitenkin vielä jossakin 5 nurkilla aamulla, ja päivällä auringon ansiosta ehkä 10. Mutta tuuli viilentää, ai saamari miten se viilentää...

Mietin noita surffaajia että miten ne voivat lillua tuolla meressä???? Onhan niillä näin syksyllä märkäpuvut, mutta kädet ja pää ovat aivan paljaat. Sunnuntainakin joku onneton aloittelija sohlasi lautansa kanssa koko sen kaksi tuntia kun mekin rannalla viihdyttiin (leijan kanssa, tosin). Äijä nousi innokkaasti aina vaan uudelleen laudan päälle, ja aina vaan uudelleen putosi ja sai välillä lankusta päähänsä. Noh, ei kai siinä kylmä sitten tule kun pitää noin kiirettä!?!?

Eilen kävin siellä hieronnassa. Karin hoiti ensin yläselkää, niskan ja hartioiden aluetta. Käytti myös taas niitä imukuppeja (eli selässä on makeita "fritsuja"). Sanoi sen minkä itsekin tiesin, eli että tuo alue on paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi tavatessamme.

Kun tunnista oli vielä aikaa käyttämättä niin hän sanoi että katsoo mun alaselkääni myös.
Hän sanoi: "Sulla ei ole alaselkä ihan kunnossa".
Minä: "No eipä ole ei.."
Hän: "Mä näen tästä että sulla on tuohon vasemmalle puolelle tullut joku tapaturma ehkä jo vuosia sitten."
Minä (ihmeissäni): "Totta! Rikoin sen lenkkipolulla n. 9 vuotta sitten...tein jotain sellaisissa kuntoilulaitteissa ja sitten kuului ja tuntui RÄKS, ja siitä asti toi kohta on vaivannut enemmän tai vähemmän..."

Kun hän pani siihen kohtaan ison imukupin ja toiselle puolelle samaan kohtaan (siis terveeseen paikkaan) samanlaisen, niin sairaan puolen iho jäi valkoiseksi kun imukuppi otettiin pois. TErveen puolen iho reagoi tulemalla viininpunaiseksi hetken ajaksi kun veri imettiin pintaan. Johtuu kuulemma siitä, että siinä sairaassa kohdassa on nestettä kerääntyneenä (siksi hän siis näki sen myös silmillä vaikka vannon että itse en sitä olisi voinut nähdä, niin pieni se ero on!). Hän alkoi lymfaottein käsitellä aluetta, ja sai sen parempaan kuntoon.