Tein piristävän lenkin meren rantaan jotta jaksan illalla syödä herkkuja ja juoda olutta Calais´ssa!

Kun meri kuuluu selvästi kauan ennen kuin näkyy, ei juoksemista vesirajassa voi oikein suositella. Ei ainakaan minun kunnollani.
Niinpä otin kävelyn kannalta. Reissullani näin vain yhden ratsastajan (hevosensa kanssa tietty), kaksi koiraihmistä ja pupun. Tuuli oli niin kova että vesi lensi pitkälle rannalle asti. Ei siellä hullukaan silloin lenkkeile.

Kun nyt kuitenkin tulin jo paljastaneeksi itse käyneeni siellä kasvopesun saamassa, niin sanon samaan hengenvetoon että KYLLÄPÄ TULI RAIKAS OLO! Voimia tuli taas roppa kaupalla lisää. On se meri ihmeellinen. Värit, tuoksu ja raskaana roikkuva taivas.
Silläkin uhalla että minut luokitellaan hulluksi aion jatkaa pärskelenkkejäni.