...nimittäin lasten kanssa leipojaksi. Pitihän se taas kokeilla.
Piparien leivonta kahden pojan (6 ja 4 vee) ei ole ihan yksinkertaista. Ainakaan minulle. Jostakin syystä hermot ovat siinä kunnossa että homma menee huutamiseksi minunkin osaltani. Pojathan aloittivat ihan heti kun toinen sai suuremman piparkakkumuotin. Seuraava huudon aihe oli se, kun piparkakut tarttuvat pöytään kiinni...ja sitten ne tietysi repeävät kun niitä yritetään siirtää pellille. Meidän on pakko leipoa olohuoneessa sillä siellä on meidän ainoa suuri pöytä (ruokapöytä). Lattia sen alla oli mielenkiintoisen näköinen tuon pikku rupeamamme jälkeen. Kun siinä on vielä hollantilaiseen tapaan vaalea kokolattiamatto nin vot! Jauhoa ja liiskaantunutta piparitaikinaa onkin metka yrittää saada irti matosta.

Onneksi mies pyöri apuna kun huomasi että mun pinna oli aikaa sitten katkennut. Hän hoiteli loput piparitaikinasta tähdiksi, kuusiksi ja kelloiksi sillä aikaa kun itse keskityin tekemään 10 joulutorttua valmistaikinasta ja kirkolta ostetusta luumuhillosta.

Lopputulos: sekä piparit ja tortut kyllä maistuvat ihan hyviltä. Mitään joulumieltä ei kyllä tullut likellekään - ainakaan sellaista toivottua. Hyvä tuoksu tuli uunista kuitenkin!

..niin, ja joululamput pantiin seinälle. Pienempi HUOKAISI ääneen ihastuksesta kun ne näki. Ehkä se korvasi tuon aika lailla mynkääntyneen leipomisen.