Summausta:
Anopin ja miehensä piti saapua meille 24.12 iltapäivällä. Pariisista meille ajaa noin 5-6 tuntia. Klo 16 he olivat edelleen kotona...Meille ehtivät sitten 25.12 klo 04. Pojat olivat erittäin pettyneitä kun isovanhemmat eivät tulleet aattona kuten piti. Noh, me jaoimme lahjat, söimme ja joimme kuin he olisivat olleet mukana. Omapa oli häpeensä.

25.12 anopilla menikin sitten nukkuessa klo 15 asti - pojat saivat pettyä taas kun mamie vain nukkuu...

Miehen kanssa teimme sen pienen hotellivierailun sitten 27.12-28.12. Liian lyhyt aika jotta olisi ehtinyt oikein edes tajuta olevansa pois. Uiminen, saunominen ja erittäin hyvä ruoka tekivät kuitenkin tehtävänsä. Oli oikein mukavaa.

Eilen kävin magneettikuvauksessa. Minua oli moneen kertaan varoiteltu Todella Kovasta Metelistä koneen ottaessa kuvia. PÖH! Mulla oli sairaalan ystävällisesti tarjoamat kuulokkeet korvissa, ja radion soittaessa nostalgia-hittejä minä lähes nukahdin kesken tutkimuksen! Jotenkin siihen mölyyn turtuu niin, että se alkaa muuttua vain rauhoittavaksi taustaääneksi.

Neurologin luo menen 9.1 kuulemaan mitä näkyi.

Tänään olisi suunnitelmissa reissu IKEA:aan. Haluamme ostaa kangasta jolla verhoilemme ruokapöydän tuolit uudelleen. Saas nähdä mitä siitä tulee.