Eilinen meni ihan unkarilaisittain. Ensimmäiseksi kuntosalin virkailija kysyi että mitä kieltä puhun ystäväni kanssa. Kerroimme sen olevan suomea. Hän puolestaan kertoi että hänelle tuli outo olo...kuin lapsena....kun hänen puoliksi unkarilainen isänsä puhui hänelle unkaria.

Sitten istun kuntosalilla jossakin laitteessa ja kommentoin sitä ystävälleni. Ohi vilahtaa pappa joka kysyy "Hungarian, no?". Ja taas kerromme olevamme suomalaisia ja taas käydään läpi kielten yhteinen tausta.

Bussissa koulun jälkeen poikien kanssa. Keski-ikäinen nainen arvuuttelee mistä olen. Pyydän arvaamaan. "Poland or Hungary..I think Hungary!".

Ja näitä arvailuja riittää melkein joka päivälle. Harvinaista silti että kolmeen kertaan samana päivä arvuutellaan unkarilaiseksi. Ehkä olin eilen erityisen unkarilaisen näköinen. (Minkähän näköisiä unkarilaiset ovat??? Taitaa olla yhtä vaikea tehtävä märitellä kuin se "tyypillinen suomalainen"..)