Otsikko ihan vain siitä riemusta että äät ja ööt ovat taas valikoimissani. Tulimme eilen kotiin Calaista. Nyt on joka paikka täynnä likaisia vaatteita ja hankintoja. Miehen löydöt olivat satelliittilautanen ja Playstation 2 "pojille", minä jaksan edelleen riemastua noista vanhoista kirjoista (niistä enemmän kuvan kera kohta puoliin). Totuuden nimissä ostin myös kasan lehtiä (uusia) ja meikkejä sun muuta. Mutta en YHTÄÄN vaatetta, vaikka heiluin lauantaina 4 tuntia varsinaisella vaaravyöhykkeellä.

Joistakin kyläpaikoista palatessa oma koti tuntuu
a) tavattoman suurelta
b) erityisen puhtaalta.
Nyt on tuo tunne taas, vaikka oma kotimme ei ole sen suurempi linna kuin 90 neliötä, eikä puhtauden aste liene mitenkään erityinen. Kaikki on kuitenkin suhteellista, kuten tiedämme. Ainakin täällä pystyy kävelemään törmäämättä jatkuvasti johonkin. Eikä sukkiakaan tarvitse vaihtaa vain sen takia että ne mustuvat pohjista vartissa.

Olen syönyt torstaista lähtien täysin hillittömästi kaikkea mahdollista herkkua. En ole liikkunut juuri ollenkaan. Tulos: tönkkö olo, vaikka vaaka ei näytäkään huomanneen mitään.
Illalla olisi tarkoitus mennä kuntosalille.