Mieheni oli jutellut eilen pomonsa kanssa. Pomo oli huolissaan korviinsa kantautuneista huhuista, joiden mukaan mieheni katselee uutta työpaikkaa - Ranskasta. Pomo oli kysellyt että olisiko mitään mitä hän voisi tehdä, jotta mieli muuttuisi...?

Tismalleen sama keskustelu käytiin viime keväänä. Silloin mieli muutettiin palkankorotuksella ja parilla työtehtäviin liittyvällä jutulla. Palkkaa ei tietysti kovin hurjasti voi odottaa korotettavan aina vaan, ja toisaalta ne asiat joiden vuoksi muuttaisimme pois eivät liity rahaan. Ne eivät muutu rahalla.

Totuus on se, että kyllä me täällä VOIMME asua. Kyllä me tulemme toimeen, jopa ihan hyvin siedämme oloamme. Lasten koulu on hyvä (tosin riivatun kallis, ja se on yksi suuri miinus täällä oloamme arvioitaessa). Haen pojat koulusta kahdella bussilla, ja kyllähän minä ONNISTUN siinä, ei siinä mitään, vaikka se ajoittain käy kovastikin hermoille...Asuntomme on ok (vaikka vuokra onkin mielestämme suht korkea, ja lattioissa vihaamamme kokolattiamatot....).

Puhuimme eilen taas että no mitäs jos vielä se vuosi....? Mitä se tarkoittaisi?

Meidän ei oikein kannattaisi muuttaa täällä toiseen asuntoon enää koska muuttokin maksaa. Ja muutossa on paljon muutakin! Järjestely, "sopeutuminen" jne. Kokolattiamattojen poistamista kyselimme jo aikaisemmin, mutta asunnon omistaja ei ole siitä ollenkaan innoissaan. Niiden kanssa VOI elää, eivätkä ne oikeastaan ole ällöttävät kuin eteisessä ja olohuoneessa..ja niitäkin voi puhdistaa (olemme sen jo tehneetkin).

Jos olisimme täällä vielä vuoden niin pienempi poika saisi jatkaa koulun puheterapeutin luona käymistä. Se on hänelle todella tarpeen. Muutenkin tuossa koulussa suhtaudutaan kaksikielisiin lapsiin ja heidän (mahdollisiin) kieliongelmiinsa upeasti. Johtuu siitä, että siellä on niin paljon kaksikielisiä (ja kieliyhdistelmiä useita).

Mies sanoi pomolleen että suurin syy miksi halajamme pois on Hollanti. Ja niinhän se onkin. Tämä ei kerta kaikkiaaan tunnu kodilta vaikka mitä tekisi - ja se on suuri asia. Kyllä täällä näin "turistina" menee ihan ok, mutta kuka haluaa olla turisti lopun ikäänsä? Poikien kielen kannalta tykkäisimme myös että voisimme kohta puoliin asettua Ranskaan.

Tiedän että vuosi kuluu nopeasti. Ovathan ne tähänkin asti kuluneet. Oikeastaan koko ajan vain nopeammin ja nopeammin...
Ja kuten sanottu, emme me täällä missään sotatilan keskellä ole, tai nälkää näe, ja kattokin on pään päällä...Eivätkä hollantilaiset elävältä syö.

Mieheni lupasi miettiä pomolle jotakin ehdotusta. Katsotaan nyt.