Olen ihmetyksellä seurannut kolmen ja puolen vuoden ajan mitä kaikkea hollantilaiset ihan menestyksellä kuljettavat pyörällä.
Yksi, kaksi ja kolmekin lasta on niin vakio, etten siitä aio sen enempää kirjoittaa. Joulukuusikin menee mukavasti, kun sitä vetää pyörän perässä. Rakennustarvikkeet kulkeutuvat aina lankkuja myöten, ja ruokakassit nyt ovat arkista kuskattavaa. Hain äsken pojat koulusta, ja bussipysäkillä seistessämme (ei, me emme pyöräile) näimme miehen, joka kuskasi kuuden pullon viinilaatikoa toisen käsivarren alla, ja ohjasi pyörää toisella kädellä. Kaikki sujui hienosti. Mutkat ja kaarteet menivät sujuvasti, mutta sitten edessä ajanut auto teki äkkistopin. Siihen viinimies eri ehtinyt reagoida, vaan pahviloota pudota jysähti asfalttiin. Kiäh. (Helppo nauraa kun omat varastot täytettiin eilen.) Loota värjäytyi hiljalleen punaiseksi, joten punkkua se oli.

Bussissa sitten joku pukumies torkkui takapenkillä. Nojasi jalkaansa sellaiseen kaiteeseen. Bussi jarrutti, jalka lipesi, ja mies tömähti turvalleen päin poikkikaidetta. Iski siihen nenänsä aivan suoraan. Taas nähtiin punaista, mutta se ei ollut viiniä.