Hollantilainen polkee sateessa, sumussa, ja myrskyssä. Ei haittaa taivaalta tippuvat rakeet, puukot tai jalkarätin kokoiset hiutaleet. Hollantilainen polkee viimassa, usvassa, tuiskussa ja myräkässä. Mikään ei saa häntä jättämään pyörää kotiin. On vastatuuli ja hollantilainen polkee. Sataa vaakasuoraan ja hän senkun polkee vaan. Vielä mieluummin hän polkee kun on kastunut läpimäräksi, unohtanut sormikkaat kotiin ja eväsleivät ovat kastuneet selkärepussa. Nautinnollinen ilme naamallaan hollantilainen aina vaan polkee...kuin miettien, että onneksi seuraavan mutkan takana on ylämäki.

Täysin utopistinen kirjoitus. Eihän täällä ole ylämäkiä!
Muuten kyllä joka sana on tosi.