Menin hakemaan poikia koulusta kolmen jälkeen, kuinkas muuten. Haettavahan ne on, tuon ikäiset. Suomessa varmaan jotkut antavat kulkea jo seitsemänvuotiaiden yksin, mutta ei passaa meidän perheessä. Noooh, asiaan. Hymyilin leveästi kun isompi poika tuli luokasta koulun pihaan. Syitä moiseen, outoon käytökseen: olin löytänyt juuri paperikaupasta etsimääni paperia, ei satanut, kassi ei painanut. Ettei sen kummempaa. Poika sanoi:"Miksi olet tuon näköinen?" Minä:"Ai minkä näköinen? Ai että miksi hymyilen?"
Poika:"Niin..se on aika pöhkön näköistä".

Sai olla viimeinen kerta kun naama messingillä haen lapset. Parasta vaan painaa myssy silmillä ja leukapielet kireenä. Muuten ne epäilee jotakin.