Eilen koulun jälkeen eräs äiti tarjosi kyytiä minulle ja pojilleni. Naisen isompi lapsi on samalla luokalla isomman poikani kanssa, ja nuoremmat lapsemme ovat keskenään myös samalla luokalla. Perhe muutti Belgiasta viime syksynä, ja he asuvat samalla kadulla kuin me. Jostakin syystä emme ole juuri jutelleet koululla.

Automatkan aikana hän kysyi olenko siis todella Suomesta, kuten joku on hänelle kertonut. Sanoin olevani. Hän ihmetteli että sehän on sitten kauhean kaukana. Sanoin ettei mielestäni ole. Pari tuntia lentokoneella. Hän myönsi ettei tiedä "ollenkaan missä se sijaitsee". Yritin kuvailla että tuossa on Ruotsi, ja Norja jne., ja hän kysyi että mutta eikö Suomi ole siellä paaaaljon korkeammalla kuin nuo muut pohjoismaat. Silloin tajusin että taas Suomi sekoitetaan Islantiin. Eipä ole ensimmäinen kerta.

Pistin maat oikeille paikoilleen hänen karttaansa, ja mietin että vaikken oletakaan Suomen olevan maailman napa (mitä ei kyllä Belgiakaan ole, sen puoleen..) niin jaksaa ihmetyttää miten niin harva tietää missä se on.

Mutta ei se vielä mitään. Seuraavaksi hän kysyi kuuluuko Suomi Euroopan unioniin. Tuotahan minulta Ranskassakin tiedusteltiin postissa harva se päivä. Siis virkailijat kyselivät.

Puhuimme vielä siitä missä olen tavannut mieheni (Ruotsissa) ja hänen pakkansa meni siitä jo vallan sekaisin. Kun hän vielä punnitsi sitä tosiasiaa että lapseni käyvät koulua eri kielellä kuin mikä on minun äidinkieleni hän totesi: "kyllä on aika eksoottista! Ihan uskomatonta!". Että tiedätte nyt sitten että olen eksoottinen. TAi oikeastaan vallan exoottinen.