Tänään edessäni on vuoren kokoinen haaste. Se on poikien huoneen siivous. Huomenna tulee heidän serkkunsa vanhempineen muutamaksi päiväksi, ja koko porukan pitää nukkua poikien huoneen lattialla. Siksi sinne olisi ihan mukava saada hiukan tilaa.

Jotkut vanhemmat panevat tuollaiset meidän poikien ikäiset (4 ja 7) siivoamaan itse huoneensa. Ainakin he velvoittavat lapset osallistumaan huoneen siivoamiseen. Minun siivoustyylini on se, että saan jonkinasteisen raivarin, sitten menee "helvettiin koko huusholli" (M. Nykästä lainaten) ja saan nopeasti aikaiseksi aika paljon. Sitten istun apaattisena ja hiki kasvoilta tippuen...

Jos meillä olisi vain tuo isompi poika niin huonetta ei tarvitsisi varmaan koskaan edes siivota. Hän kannattaa armeijamaista järjestystä ja on erittäin siisti. Kaikki tavarat ovat (OLISIVAT, ilman pikkuveljeä) luotisuorissa riveissä, hyllyt ja laatikot ovat siistit. Mutta kun on tuo pikkuveli. Niin, tuo pikkuveli...huokaus...joka edelleen hajottaa kaiken, puree, repii, heittelee, tuhoaa... ei aina "tahallaan", ei aina ilkeyttään..mutta kuitenkin.

Kohta se alkaa. Siivoaminen. Tempaisen tuosta kupillisen mokkaa ja odotan miten adrenaliinitaso kohoaa. Siihen auttaa lyhyet kierrokset poikien huoneessa. Kurkistus pienemmän patjan alle...kaapin oven avaaminen...entä mitä on tapahtunut tuolle ja tuolle lelulle...miksi nukella ei ole enää päätä....KÄÄÄÄÄKS!!!