Pienempi poika toi eilen koulusta muovikassillisen pinaattia. Hänen luokkansa on jo koko kevään viljellyt vihanneksia eräänlaisessa "siirtolapuutarhassa" koulun lähellä. Huomasin etten ole koskaan ennen (!) pitänyt tuoretta pinaattia kädessäni. Minun pinaatin syömiseni on rajoittunut pakastepinaattikeiton lämmitykseen joskus nuorena. Ja peruskoulussahan se taisi olla herkkuani...kun sai graham-lihapiirakan sen kanssa. Ostan muuten Saarioisten grahamlihiksiä aina kun tulen Suomeen ja Tampereelle. Kovasti sitä ihmetellään (samoin kuin Kotijuuston ahmimistani) mutta sitä tekee mieli mitä ei takuulla täällä saa...

Noh, ajattelin sitten tehdä niistä pinaateista keittoa. Hyvää tulikin! Kun olin syönyt iiison lautasellisen hokasin vasta että jotakin puuttui. Se oli tietysti se keitetty ja halkaista kananmuna. Ensi kerralla sitten. Jos viljelyksiltä vielä satoa tulee.