Ranska sitten voitti Brasilian eilen, juhuu! Katselin peliä seitsenvuotiaan poikani kanssa. Pienempi kuukahti ennen pelin alkua, mies oli (kuten eilen kirjoitin) katsomassa matsia ranskalaisten ystäviensä kanssa.

ranskaMN_410_ki.jpg
Zinedine Zidane osoitti, että vanha vertyy hitaasti, mutta varmasti. Hän piti brasilialaisia pilkkanaan. (MICHAEL STEELE / GETTY IMAGES)

Seuraava peli on keskiviikkona Portugalia vastaan. Finaali pelataan 9.7. Olemme silloin Caen:issa, ja nautin jo etukäteen miten hauskaa tulee olemaan jos Ranska pelaa loppuottelussa!!!

Peliä seuratessani tuli mieleen...
Meidän perheessämme kannatus menee yleensä näin: jos ottelussa/kilpailussa on sekä suomalainen että ranskalainen, niin minä kannatan suomalaista ja mieheni ranskalaista. Jos on vain suomalainen niin olemme yleensä hänen/heidän puolellaan, ja sama juttu jos on vain ranskalainen joukkue/pelaaja/kilpailija. Ei se mikään yhteinen sopimus ole, olen vain huomannut sen menevän näin.

Entä pojat sitten? Ovat yleensä Ranskan puolella, mutta se johtuu paljon siitäkin, ettei suomalaisia urheilijoita kovin usein näy suurissa kilpailuissa. Ja jääkiekkoa emme katso vaikka sitä joskus onnistuisi näkemäänkin. Se on kaikkien mielestä pöljää. Siis kaikkien meidän neljän.

Poikien koulussa (niissä olympialaisissa) juttelin perjantaina erään ranskalaisen äidin kanssa. Tiedän että hänen miehensä on ruotsalainen. Hän kertoi minulle että heidän poikansa on "ruotsalainen". Hmm, ahaa...ajattelin. Mietin tuota asiaa enemmänkin tuon jälkeen. Lapsi, joka on syntynyt ja aina elänyt Hollannissa, syntynyt ranskalaisesta äidistä ja ruotsalaisesta isästä...onko hän yksinomaan ruotsalainen? Minusta ei. Mutta mikä tekee kansallisuuden? Onko se asuin- /syntymäpaikka? Vanhempien kansallisuus? Passi? Mielipide? Se, miltä tuntuu?

En tiedä. Mietin vaikkapa niitä tuntemiani lapsia, jotka ovat syntyneet täällä Hollannissa suomalaisille vanhemmille. "Teknisesti" he ovat suomalaisia...mutta tuntevatko he olevansa suomalaisia? VAIN suomalaisia?

Itse olen suomalainen joka on asunut nyt kymmenkunta vuotta poissa Suomesta. Lapseni eivät ole koskaan asuneet Suomessa. Puhuvat kyllä suomea. Mahtavatko he pitää itseään suomalaisina? Aina välillä yritän uteliaani herätellä keskustelua tästä, mutta se on vielä hiukan hankalaa. Ehkä muutaman vuoden päästä kuulen heidän mielipiteensä!