Tuosta edellisestä kirjoituksestani ja sen kommenteista tuli mieleen sitten uskonto. Monikulttuuristen perheiden elämässä usein on eri uskonnotkin.

Meidät molemmat vanhemmat on kastettu - minut evl.luterilaiseksi ja mieheni katoliseksi. Kumpikaan ei mitenkään "harjoita" uskontoa..mitä se nyt sitten kullekin tarkoittaa. Minulla on oma käsitykseni uskonnosta ja Jumalasta, miehelläni varmaan omansa...mutten edes tiedä mikä se on! Sen verran vähän (=ei yhtään) meillä uskonnosta puhutaan.

Kumpaakaan lastamme ei ole kastettu mihinkään uskontoon. Syynä yksinkertaisesti se, että mietimme mitä me olemme tekemään sen valinnan, kumpaan uskontoon kastaisimme??? Ihan vain tavan vuoksi emme sitä halunneet tehdä.

Anoppini on hyvin uskonnollinen. Hän on kuitenkin myös erittäin avarakatseinen ja humaani. Hänelle kaikki uskonnot ovat yhtä arvokkaita. Hän ei pidä meteliä uskonnostaan eikä tyrkytä sitä. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että poikansa vihitään luterilaisen (= katolisen silmissä "protestantti") kanssa ja vieläpä Suomessa. Eipä tosin ollut omillakaan vanhemmilla mitään sitä vastaan että tytär menee naimisiin katolisen kanssa;-)

Toivoisimme että poikamme ajan myötä muodostavat itselleen kuvan siitä mihin he haluavat uskoa ja mihin eivät. Aiomme kertoa uskonnoista, mutta minulla ei ole rahkeita väittää yhtä uskontoa/oppia toista "paremmaksi". Ranskalaisessa koulusysteemissä ei ole uskonnonopetusta lainkaan. Sen sijaan filosofiaa on. Se on ylioppilaskirjoituksissakin pakollinen aine. Ehkä niin on hyväkin.