Olen tuuminut tässä viime päivinä sitä miten erilailla me ihmiset toimimme tavaroiden ja asioiden kanssa. (Herra siunaa miten surkea aloituslause..toivottavasti lopulta asia tulee ymmärretyksi!)

On niitä, jotka eivät säästä "mitään", jotka heittävät pois päiväkirjat, vanhat koulukirjat, valokuvat, saamansa kirjeet ja kortit - kaiken. Vaatteista en edes ala.

Sitten on niitä jotka säästävät "kaiken". Varmuuden vuoksi ja kun ei koskaan voi tietää. Tai sitten koska rakastaa vanhoja esineitä, tai on kiintynyt muistoihin joita ne nostavat mieleen. Tai kun ei vain raaski luopua. Syitähän on.

Ja totta kai kaikkea tuolta väliltäkin on.

Mihin porukkaan itse kuulutte? Riippuuko se mistä puhutaan, vain onko sama linja vallalla kaiken suhteen?

Minä kallistun tuonne "säästää kaiken" -osastolle. Se EI tosin koske tyhjiä muovipusseja (tai no, on niitäkin..) eikä se VARSINKAAN koske rahaa. Minulla on kuitenkin säilössä vanhat päiväkirjani ja melkein kaikki kalenterinikin. Minulla on saamani kirjeet ja melkein kaikki kortitkin. Joulukorteissa on ollut pakko toimia muuten...anteeksi. Minä en voi heittää toisen ihmisen minulle kirjoittamaa viestiä pois. En vain voi.
Minua on joku ajatellut ja oikein istunut persiilleen ja kirjoittanut. Ennen niitä kirjeitä tuli paljonkin. Nykyään, kun ne alkavat käydä hiukan harvinaisemmiksi (nii-in, valitettavasti...koskas olet viimeksi kirjoittanut kirjeen??? Ryhdyhän hommaan!)niin mahdollisesti saamani kirje menee melkein kehyksiin seinälle.

Kirjoista en pääsääntöisesti luovu. Joitakin olen antanut eteenpäin mutta se tapahtuu harvoin. Roskiin en voisi niitä ikinä panna. Sama pätee musiikkiin ja valokuviin. En voi heittää valokuvia pois. Johtuisiko valokuvaajaisästä? Minusta vanhat valokuvat ovat osa menneisyyttäni (puhun nyt siis itse ottamistani kuvista tai minusta otetuista kuvista - ylipäätään siis kuvista jotka liittyvät elämääni jotenkin). Vaikka menneisyydessä on asioita joita en erityisemmin halua muistella niin haluan muistaa silti. Jos on otettu kuva, siihen on ollut syy. Varsinkin ennen kuvia otettiin aikalailla säästeliäämmin kuin nykyään...

Vaateet sitten; niistä minun olisi helpointa luopua mutta en tiedä haluaisiko kukaan niitä! Toisaalta...minulla on kyllä käytössä edelleen todella vanhojakin vaatteita, sillä en näe mitään syytä heittää niitä pois. Minulla on laukkujakin, joista yksikin on vanhempi kuin minä itse! Moni olisi varmasti heittänyt osan vaatekaappini sisällöstä jo aikaa sitten pois.

Mitä tulee kodin käyttötavaroihin jotka menevät rikki tai jotenkin muuten käyttökelvottomiksi...heitän pois. Tai HEITTÄISIN, mutta minulla on mies joka säästää rikkinäisen leivänpaahtimen, pesukoneen moottorin tai mitä vain minkä EHKÄ voi korjata. Vaikkei sitten ehdikään/viitsikään/osaakaan...

Minulla on peltilootia joissa on pieniä esineitä. Siellä voi olla vanhoja lelujeni osia, löydettyjä juttuja, valokuvia, vanhat, vääntyneet mutta ENSIMMÄISET silmälasini...siellä voi olla poikien nimilaput synnytyslaitokselta, vanhoja passikuvia, isän antama tulitikkuaski syntymävuodeltan, poikani irronut hammas jne. jne.