Monissa yhteyksissä ihmisiltä kysellään kenet he haluaisivat tavata tai keneen he haluaisivat tavata. Jostakin syystä vaikkapa jonkun missikilpailun osallistujien enemmistö haluaa (tai halusi, pitää nykyään sanoa) tavata aina Aiti Teresan. Tai sitten paavin. Jaaha. Sepä somaa. Miksi minulle aina tuli ruma ajatus että kunhan puhutte, kunhan sanottu kun muutkin sanoo. "Olisi todella mielenkiintoista tutustua niin hienoon ihmiseen kuin Äiti Teresa." Juu, voi olla totta. Kannattaisiko kuitenkin pyrkiä tapaamaan joku, jonka tapaaminen olisi hiukan realistisempaa? Hienoja ihmisiä on paljon lähempänäkin ja vieläpä elossaolevia!

Mutta jos haikaillaan noita kuolleita niin itse olisin halunnut tavata tuossa oikeasssa palkissa kuvan kera esiintyvän äitini äidin. En osaa sanoa mummu, sillä hän ei koskaan päässyt mummuksi eikä edes mummun ikään. Kuoli jo 37-vuotiaana.

Olen kuullut hänestä paljon, ja minusta hän vaikuttaa mielenkiintoiselta ihmiseltä. Olen usein katsellut hänen valokuviaan, joita äidilläni on onnekseni paljon tallella.
Haluaisin tietää asioita joihin ei tietysti enää voi saada mistään vastausta.

Onko teille muuten käynyt niin, että kun olette tutustunut johonkin henkilöön hiukan paremmin, tämä julistaa että "et sinä olekaan yhtään niin leuhka (tms.) kuin luulin!"? Minulle on muutaman kerran käynyt noin, eikä siinä voi olla ajattelematta sitä kuvaa, minkä ihmisille itsestään antaa...

Odotan innolla että saan tavata omat poikani aikuisina! Se tuntuu varsin realistiselta toiveelta, kaiken lisäksi. Olisi tietysti myös kiva tavata ystäviään hiukan useammin. Vanhempia samoin. Nämä nyt ovat tietysti jo minulle hyvin tuttuja ihmisiä, joten mihinkään Äiti Teresa -luokkaan nämä toiveet eivät kuulu.