Hiukan mieli maassa. Menin hakemaan poikia koulusta ja pienemmän (täyttää kohta 5) opettaja oli naama punaisena ja ja melkein sylkäisi päin naamaani että pojallanne oli kyllä tänään niin kauhean paha päivä. Että vallan ei ollut halunnut osallistua mihinkään. Oli purrut jotakuta (no se onkin paha, samaa mieltä!) ja jotakin muutakin selkkausta oli ollut. Opettaja haluaa kuulemma puhua meidän vanhempien kanssa ja oli jo kysellyt edellisvuodenkin opelta ja hänkin oli kuulemma sanonut että juu, sellainen se poika on! Hassua sinänsä kun emme itse kuulleet viime vuonna tuollaisia viestejä opettajalta ollenkaan...

Että "kuulusteluihin" nyt sitten vaan, isä ja äiti.
Pirustako sitä tietää mikä johtuu mistäkin kun ei edes tiedä mitä on tapahtunut! Emme me ole siellä koulussa näkemässä ja meillä on siis vain opettajan näkemys - mikä EI tarkoita etteikö poikani ehkä olisi purrut, tai että olisi tehnyt muita tuhmia. Varmaan onkin, mutta miksiköhän? Sen haluaisin tietää. Mitä on tapahtunut sitä ennen, miksi hänen on niin paha olla että tekee noin?

Ja pahin juttu oli se, että opettaja - kahdeksan (8) päivän tuttavuuden jälkeen - luonnehti poikaani että hänellä on "paha luonne". Ohhoh!

Ranskalainen koulu ei katso kovin hyvällä lasta joka ei lammasmaisesti tee juuri niin kuin toisetkin, juuri kuten opettaja sanoo, sillä vauhdilla kuin opettaja haluaa. Se ei mielestäni kuitenkaan ole osoitus siitä että lapsi olisi tuhma, tyhmä tai edes tottelematon. Puhumattakaan että hänellä olisi ilkeä luonne...

Poika käytti toissavuonna tuota puremista koulussa "aseena". Ainakin silloin tulkitsimme silloisen opettajan kanssa sen johtuvan siitä, ettei oikein mitään muista kommunikaatiovälineitä ollut. Ranskan kielen taito oli surkea, samoin suomen. Nyt kielitaito on parempi, mutta edelleen uskon että aika moni ei yksinkertaisesti oikein tajua mitä poika yrittää sanoa. Ja se on varmaan aika turhauttavaa ja raivostuttavaa. Lisäksi kuulin ennen kesälomia miten koulun pihalla jotkut lapset pilkkasivat poikani puhetta sanoen että hän puhuu "kuin vauva". Kai siitä nyt raivostuisi itse kukin.

Surullinen mieli.
Ottaa hattuun kun ei voi nähdä mitä koulussa todella tapahtuu, missä tilanteissa ja miksi. Ottaa päähän myös, kun poika ei osaa itse oikein kertoa minulle asiasta. En saa tolkkua mitä hän ajattelee tapahtuneesta, mikä on hänen versionsa.