11.9.2001 on minulle Estonian uppoamisen  ja - pakko myöntää - prinsessa Dianan kuolinpäivän ohella niitä ainoita päiviä, joista osaan ihan tarkkaan kertoa mitä olin tekemässä kun kuulin uutisen noista tapahtumista.

Estonian tuhosta kuulin aamiaista syödessäni Hervannan opiskelija-asunnossa. Muistan miltä puut ulkona näyttivät kun niitä epäuskoisena tuijotin leipääni syöden. Join teetä, kaadoin lisää ja kuuntelin. Lähdin yliopistolle ja muistan miten radiossa soitettiin harrasta musiikkia. Muistan ajatelleeni, että tästä minä kerron lapsilleni. Kerron siitä, mitä olin tekemässä kun kuulin Estoniasta.

Muutamia vuosia tuon jälkeen vietin syntymäpäiviäni Pariisissa. Ajoimme Pont de l’Alman ali tunnelista kotiin punaisella Fiatillamme. Varmaan liian kovaa. Seuraavana päivänä oli synttärisankarilla pieni krapula, eikä uutinen prinsessan kuolemasta ollut mennäkseen tajuntaan. Kohta etsittiin jo samanmallista Fiatia kuin meilläkin oli...tosin valkoista. Silti vitsailimme että mahdoimmeko sittenkin kolhaista mustaa Mersua siellä tunnelissa...

Ja sitten tänään 5 vuotta sitten...istuin Pariisin liepeillä kotona. Isompi poika oli silloin melkein 2,5-vuotias. Halusi kovasti katsoa yhtä lastenohjelmaa. En muistanut miltä kanavalta se tulee. Katsoin kaikki läpi. Joka paikasta tuli samaa kuvaa. Ensin luulin että kaukosäädin on rikki eikä edes vaihda kanavaa. Sitten tajusin että samasta asiasta puhutaan eri kielillä, eri maiden kanavilla.

Odotin toista poikaamme syntyväksi noin kuukauden kuluttua. Istuin isossa nojatuolissa, pidin käsiä vatsalla, yritin pitää esikoista poissa tv:n ääreltä. Koneet lensivät seinästä sisään uudelleen ja uudelleen. Epäuskoinen olo ei lakannut.

Seuraavat viikot istuin kotona, katselin Eiffelin tornia ikkunasta ja mietin käykö täälläkin samoin. Läheinen suuri metro-/juna-asema (La Défense) ja sen suuri ostoskeskus ahdistivat minua. Aseistetut vartijat liikkuivat joka puolella. Roskapöntöt vaihdettiin läpinäkyviin muovipusseihin tai suljettiin tai poistettiin kokonaan. Ihmisten kasseja tarkastettiin. Minutkin moneen kertaan tuolla nimenomaisella asemalla.

30.10 toinen poikamme syntyi. Sain uutta ajateltavaa, mutta en ole voinut välttyä ajatukselta että tällaiseen maailmaanko...