Viikonloppu meni miehen siskon ja hänen perheensä
kanssa. Hugo on poikien suosikkiserkku. Hänen
tapaamistaan odotetaan aina kalenteri kourassa
päiviä laskien. Oikea "huipputapaaminen" joka kerta.
Visiittimme puolin ja toisin noudattelevat yleensä
aina suht koht samoja latuja. Syödään paljon,
usein ja herkullisesti punaviiniä unohtamatta,
katsellaan filmejä, lapset leikkivät, pelaavat
(ja tappelevat), käydään ehkä yhdessä jossakin
ulkona, rannalla tms., jutellaan ja valvotaan
myöhään. Ja hauskaa on. Herkkuruuista on pakko mainita
vieraiden mukanaan tuoma lampaanpaisti, jonka
miehen siskon mies (selvää?) valmisti todella
herkulliseksi. Hienosti maustettu, hienosti
paistettu uunissa perunapedillä hitaasti. Nam!
Lauantaina alkoi ranskankurssinikin. Meitä on 9,
joista 6 hollantilaista ikäjakaumalla 22-63, yksi
Englannissa syntynyt nigerialainen nainen, yksi
italialainen nainen ja minä. Olemme kaikki
ehneet saman tasotestin (oikeantasoisen kurssin selvittämiseksi), mutta aika paljon eroja osaamisessa
tuntuu olevan. Ilokseni en ole ollenkaan
huonoimmasta päästä.
Kurssilla on TIETYSTI mukana myös se jokaiselta
kielikurssilta tuttu "minä-osaan-kaiken-ja-näytän-
sen-myös-neuvomalla-muita" -tyyppi. Ja - kuten nuo
tyypit niin usein - tälläkin on aika suuret luulot
omasta osaamisestaan. Itseensä sopii toki uskoa ja
taidoistaan saa olla ylpeä..mutta myötähäpeän
tunnetta ei voi välttää kun yksi kertoo kauhealla
ranskan kielellä miten "hyvin hän puhuu ranskaa",
mutta haluaa enää "vain hiukan viimeistellä" taitojaan.
Rannallekin päästiin eilen. Vedelle oli tapahtunut
jotakin. Äkillinen muutos kylmempään oli totta,
eivätkä aallot enää houkutelleet mulimaan kuten
viikko sitten. Jalkapalloa kuitenkin pelattiin.
kanssa. Hugo on poikien suosikkiserkku. Hänen
tapaamistaan odotetaan aina kalenteri kourassa
päiviä laskien. Oikea "huipputapaaminen" joka kerta.
Visiittimme puolin ja toisin noudattelevat yleensä
aina suht koht samoja latuja. Syödään paljon,
usein ja herkullisesti punaviiniä unohtamatta,
katsellaan filmejä, lapset leikkivät, pelaavat
(ja tappelevat), käydään ehkä yhdessä jossakin
ulkona, rannalla tms., jutellaan ja valvotaan
myöhään. Ja hauskaa on. Herkkuruuista on pakko mainita
vieraiden mukanaan tuoma lampaanpaisti, jonka
miehen siskon mies (selvää?) valmisti todella
herkulliseksi. Hienosti maustettu, hienosti
paistettu uunissa perunapedillä hitaasti. Nam!
Lauantaina alkoi ranskankurssinikin. Meitä on 9,
joista 6 hollantilaista ikäjakaumalla 22-63, yksi
Englannissa syntynyt nigerialainen nainen, yksi
italialainen nainen ja minä. Olemme kaikki
ehneet saman tasotestin (oikeantasoisen kurssin selvittämiseksi), mutta aika paljon eroja osaamisessa
tuntuu olevan. Ilokseni en ole ollenkaan
huonoimmasta päästä.
Kurssilla on TIETYSTI mukana myös se jokaiselta
kielikurssilta tuttu "minä-osaan-kaiken-ja-näytän-
sen-myös-neuvomalla-muita" -tyyppi. Ja - kuten nuo
tyypit niin usein - tälläkin on aika suuret luulot
omasta osaamisestaan. Itseensä sopii toki uskoa ja
taidoistaan saa olla ylpeä..mutta myötähäpeän
tunnetta ei voi välttää kun yksi kertoo kauhealla
ranskan kielellä miten "hyvin hän puhuu ranskaa",
mutta haluaa enää "vain hiukan viimeistellä" taitojaan.
Rannallekin päästiin eilen. Vedelle oli tapahtunut
jotakin. Äkillinen muutos kylmempään oli totta,
eivätkä aallot enää houkutelleet mulimaan kuten
viikko sitten. Jalkapalloa kuitenkin pelattiin.
Kommentit