Hain taas juuri pojat koulusta. Tällä kertaa pienemmän pojan opettaja nitkutti luokan ovella italialaisperheen äidille, ettei hänen tyttärensä "ymmärrä yhtään mitään" tarinoista mitä opettaja kertoo. Voihan se olla tottakin, mutta voi voi se tapa, millä hän sen onnistui sanomaan...

Koulun portilla yksi nainen kysyi aiommeko vielä hankkia yhden lapsen. Olin aika yllättynyt kysymyksestä - tai oikeastaan siitä, että sen esitti nainen, jonka kanssa olen aikaisemmin vaihtanut vain muutaman sanan ja hymyn bussipysäkillä. Sanoin että taitaa olla hiukan myöhäistä...vuosi sitten asiasta vielä puhuimme vakavissamme. Mietimme että entäs jos. Tulimme siihen lopputulokseen että anti olla. Tämä kysyjä sanoi että tyttö olisi teille kyllä kiva. Kuullosti ihan anopiltani, joka puhui vuosikausia siitä miten "tyttö tasapainottaisi perhettä". Nyt niitä puheita ei enää tule.

Kerran mieheni vastasi äidilleen että ehkä meille pitikin tulla tyttö, mutta se oli se joka meni vessanpöntöstä alas. Minulle nimittäin tuli keskenmeno noiden poikien välissä. Joskus olen miettinyt mikä sen pöntöstä liukuneen nimi olisi ollut, jos se olisi syntynyt ja ollut tyttö. Luultavasti se olisi ollut Vera tai Inés.