Eilen satoi saavista. Seisoin bussipysäkillä matkalla kouluun.  Yksi mies, jonka poika on samalla luokalla kuopukseni kanssa otti minut kyytiin. Matkalla hän kysyi miten pojallani sujuu koulussa. Selostin, miten tämä oli kuulemma kerran purrut, mutta että ilmeisesti kaikki on nyt ok kun mitään ei ole kuulunut.

Ja sitten luokan ovella...opettaja alkaa selostuksensa siitä miten poikani "ei halua tehdä mitään", "on hidas", "ei ole kertaakaan koko syksynä saanut työtään samaan aikaan valmiiksi muiden kanssa"jne. jne. Oikea vuodatus. Kyselin että mitä poika sitten tekee ellei tee samaa kuin muut. Häiritseekö, mölisee, tappelee vai mitä? "Hän vain istuu ja haaveilee", kertoi opettaja.

ONKO SE NYT ...TANA NIIN KAUHEAN VAARALLISTA???

Ja taas meidän kuulemma pitäisi puhua opettajan kanssa, puhua pojalla ja ties mitä. Onneksi sain jo tuossa ovella sanottua että niin, lapset ovat erilaisia (vaikkei ranskalaisessa koulussa saisi ollakaan), toiset ovat hitaampia ja toiset nopeampia jne.

Teki mieli sanoa että en voi kuule sinua auttaa. Että sinun se on homma tehdä työt sen verran kiinnostaviksi, että lapset haluavat niihin tarttua. Ja - koska poikani tapauksessa on ainakin osittain kyse siitäkin - niitä pitäisi auttaa joilla on vaikeuksia. Pojallani on suuria vaikeuksia kielessä, mutta tuntuu olevan myös esim. kynän käsittelyssä. Siksi kynähommelit eivät varmaan juuri kiinnostakaan - varsinkaan jos yrittäessään jotakin saa kuulla että on "hidas" ja "vain haaveilee".

OK..olen itse ollut valitsemassa tuota koulua ja olen tiennyt että siellä tehdään hommia alusta asti. Toivotaan suurta kuuliaisuutta ja ahkeruutta. Mikäs siinä. Toivoisin silti hiukan ymmärrystä ja tukea. Tuolta opettajalta sitä ei taida olla tulossa. Pojan tähänastiset opettajat ovat kyllä myöntäneet että vaikeuksia on, ja että koulunkäynti saattaa tulevaisuudessakin olla hankalaa siitä ja tästä syystä...mutta kaikki muut (opettajat ja avustajat luokissa) ovat tähän mennessä kannustaneet ja myös muistaneet KEHUA hyvistä puolista. Niitäkin on, mutta tuntuu että nykyinen opettaja on kuin "päättänyt" että poikani on "laiska" ja "tuhma".

Kerroin opettajalle että sinänsä tämä kaikki kuullostaa hassulta koska poikani aina kertoo että hän tykkää tulla kouluun ja tykkää olla siellä. Eikö se kuitenkin olisi se kaikista tärkein asia tässä vaiheessa kun hän on juuri ja juuri 5-vuotiasx....? Ja tietysti se, että oppii/osaa olla ryhmässä, ei kiusaa muita jne.

Opettaja sanoi minulle myös että hänen täytyy "oikein kunnolla suuttua" että saa pojan tekemään jotakin. Eikö se ole osoitus ammattitaidon puutteesta??? Ja siinä käytävällä hän vielä kuin malliksi huusi pojalleni (kaikkien kuullen, totta kai!) että huomenna minä haluan sinun tekevän sitten kunnolla kuten muutkin. Ja poika katseli alaspäin hämillään ja hiukan peloissaan. Ja opettaja tiukkaa että "ymmärtääkö hän mitä minä sanon???"...ja minä siihen että mistäs MINÄ sen voin tietää...

Pahaa pelkään että tästä tulee vielä ankea vuosi monelle henkilölle.