Nyt on ulkona sen luokan tuuli ettei seikkailututa yhtään. Saa laatikko rannalla odotella sitä että tullaan kameran kanssa uudelleen. Siitä oli nimittäin eilen puhetta. Ulkona lentää kaikenlaista pientä ja hiukan suurempaa tuulen mukana, mutta urheat hollantilaiset senkun polkevat...välillä näkee jonkun hetkellisesti taluttavan pyörää kun ei yksinkertaisesti pääse eteenpäin.

Merenpuoleiset ikkunat ovat aivan sumeat. Niissä on hiekkaa ja suolavettä - ja merelle on kuitenkin matkaa olisko 500 metriä (?)!!! Mutta kuten sanottua...tuossa tuulessa lentää hienosti vaikka mikä. Ja nyt sataa rakeita! Eilen oli plus 16...

Eilen illalla syötiin kengurua. Pienempi poika on nykyään aika innokas maistamaan kaikenlaista, joten nytkin pyysi lihaa vaikka se oli jätetty todella punaiseksi. Söin innolla ja pyysi lisää, ja oikeassa olikin sillä liha oli TODELLA pehmeää ja mureaa. Mutta se ilme, kun kerroin että se oli kengurua...Pienessä päässä kävi varmaan Kengu ja Ru...

Illalla pelattiin myös Monopolya. Pienempi sammui kun kello oli 22.20. Ei se kuitenkaan haitannut yhtään. Pantiin noppa hänen käteensä, heilutettiin kättä, "heitettiin" noppaa ja pelattiin! JA tietysti pidettiin huoli pojan rahoista!

243043.jpg

Ranskassa perkule soikoon tämä päivä on vapaa. Täällä tod. EI..Entäs Suomessa, muuten??? En edes tiedä.

Auh ja oih, sain lukea että olen päässyt blogimaailmassa jo uneenkin! Odotan innolla hänen lisäselvitystään;-)

Järkkään miehelle yllätystä.
Yritän varata perjantai-illaksi pöytää yhdestä paikasta ja lastenvahdille olen jo soittanut. Sitten lähetän ukolle "kutsun" postitse (jos vielä ehtii...). Hih hih....

Ja hyvänen aika, olen unohtanut vallan muistella miten 5 vuotta ja 2 päivää sitten pienempi poikani syntyi joskus kahden nurkilla päivällä. Aikaa ei sen paremmin tiedetä kun kello salin seinällä oli pysähtynyt, ja koska loppumetreillä tuli pikku paniikki eikä kukaan ehtinyt kelloja katsella.

Mutta joo, menin sairaalaan (Saint-Cloud:ssa Pariisin naapurissa) edellisiltana koska lapsivesi alkoi ihan hiljalleen valua. Supistuksia ei ollut lainkaan. Jäin sinne yöksi, mies meni isomman kanssa takaisin kotiin. Aamullakaan ei ollut supistuksia, mutta niitä alettiin keinotekoisesti tehdä. Ranskassa ei useinkaan jäädä odottelemaan jos aika on muuten kypsä (ja sairaalassa sopivasti juuri tilaa;-)).

Eli aamusta alettiin antaa tipalla mitäsenytonkaan, ja makailin synnytyshuoneessa odotellen että jotakin tapahtuu. Oli aivan hemmetin kylmä kun patteri oli rikki. Hoitajat toivat mulle peittoja lisää ja sitten tuli joku korjausmies katsomaan sitä patteria.

Supistuksia alkoi tulla jonkun verran enemmän ja sitten, kun makasin yksin huoneessa, huomasin että vehje joka näyttää vauvan sydänääniä näyttää niiden lähes häviävän aina välillä. Sairaalassa oli juuri silloin kova hoppu sillä kolme muuta naista synnytti viereisissä huoneissa. Kukaan ei siis ihan heti edes tullut. Mieheni tuli juuri viemästä isompaa poikaa hoitoon, ja hän näki tilanteen ja lähti käytävälle etsimään hoitajaa tai jotakin.

Sitten oltiin kovasti huolestuneita ja ajeltiin jo alapääkin leikkausta varten. Epiduraalin olin saanut aikaisemmin. Sänkyä lähdettiin jo kuskaamaan leikkuriin kun paikalle onneksi kuitenkin pyydettiin vielä joku vanhempi lääkäri...joka kysyi minulta että uskonko pystyväni puskemaan lapsen maailman NOPEASTI. Sanoin että uskon aivan varmasti, ja etten ole vielä saanut edes yrittää, kun kaikki vaan hösäävät leikkuriin menoa.

Sitten työnsin jonkun aikaa kovasti, niin kovasti että veri nousi tippaletkua pitkin vastamäkeen. Se kuitenkin kannatti, sillä pieni poika syntyi pian.

Mitä sen väliä mitä kello oli. Arveltiin sen olleen noin 14.05.