Perjantai-ilta oli mukava! Keilaamaan en muiden Suomi-neitojen kanssa ehtinyt, mutta ehdin näkemään kuinka he urhoollisesti kaatoivat keiloja viimeiset 15 min. Alkoi minuakin kiinnostaa taitojen verestäminen...ehkä joku kerta minäkin. Olen keilannut elämässäni kai vain 3 kertaa, mutta muistan että se oli kivaa joka kerta.

Topkapin tarjoama ruoka oli maittavaa. Söin Couscousta mikä oli toisaalta siinä mielessä moka, että olisi ollut kiva koittaa jotakin ihan tuntematonta. Mutta Couscous oli maittavaa ja sitä oli kaksi kertaa niin paljon kuin minä jaksan (alkuruuan jälkeen) syödä. Ällömakeat jälkiruuat jäivät testaamatta ylitäyden mahan takia. Minttutee maistui kuitenkin.

Osa porukasta jatkoi vielä englantilaiseen pubiin, ja pikkulintujen kertoman mukaan viimeisetkin poistuivat taksilla kotiin jo 2.30. Onnittelen itseäni kuitenkin heti syömisen jälkeen poistumisesta, sillä lauantain ranskantunnilla unetti jo nytkin.

Oli oikein hauskaa nähdä ihan elävältä myös eräs aikaisemmin vain netistä tuttu henkilö! Kivoja ja fiksuja ihmisiä ei voi tavata koskaan liikaa. Toivottavasti tapaamme toistekin samoissa merkeissä.

Lauantain ranskantunnilla keskusteltiin paljon mm. Sinter Klaasista. Minun päiväni kyseinen punanuttu pilasi niiltä osin, että kulkueen takia en meinannut päästä bussilla keskustasta kotiin. Bussien reittejä oli muuteltu ja osa autoista ei kulkenut ollenkaan.

Tunnilla puhuttiin paljon  myös ulkomailta adoptoimisesta. Ryhmässämme oleva hollantilainen pappismies kertoi kokemuksistaan kahden lapsen adoptoinnista Etelä-Afrikasta. Mielenkiintoista kerta kaikkiaan.

Eilisilta rakennettiin pojille pieniä puisia huonekaluja heidän pehmoleluilleen. Sitten pitää tehdä sänkyyn petivaatteet jne...
Beaujolais'ta maisteltiin myös miehen kanssa ja nyt hänellä on polla kipeä. Minulla ei, ja olinkin jo poikien kanssa parin tunnin pyörälenkillä metsässä. Minä juoksin, pojat ajoivat.

Kohta laitan uuniin kanaa, johon olen tehnyt omasta mielestäni herrrrrkullisen marinadin...