Olin eilen postikonttorissa rentoutumassa. Edelläni oli 43 (neljäkymmentäkolme) asiakasta. Oikealla asenteella homma kuitenkaan ei tuntunut ihan lohduttomalta. Oikea asenne oli myös miespuolisella virkailijalla, joka möläytteli melkein kaikille asiakkaille jotain hauskaa - tai ainakin "hauskaa". Yritys oli kova joka tapauksessa, ja aika moni nauroikin. Minäkin, kun minun kohdallani hän sanoi: "Tekee sitten 140 euroa (ostin myös kuukausikortit bussiin) mutta eihän se sinulla tunnu missään, kun teillä on ne kaikki huvilat Monacossa ja ne huvipurret ja muut..." Heitti ihan kauheeta herjaa siitä miten rikkaita me muka  ollaan, ja hassua oli se, miten jotkut ihmiset luulivat ilmeisesti että ukko tuntee mut oikeasti ja puhuu asiaa....minua alettiin katsoa sillain "onkohan tuolla ihan oikeesti"...?...

+++

Pienemmän pojan luokassa on 21.12 pieni yhteinen aamiaishetki vanhemmille. Mitään joulujuhlaa ei tuolla koskaan ole. Tuonne aamiaiselle pyydetään vanhempia tuomaan ruokaa ja juomaa seinässä olevan listan mukaan. Eilen pidättelin naurua kun kaksi äitiä lähes TAPPELI siitä, kumpi tekee suklaakakun. Molemmat ovat mallia "leivon, siis olen olemassa", ja "elän muiden kehuista", joten sen arvaa miten tärkeää on saada oma käntty sinne pöydänreunalle tälläkin kertaa. Mutta kuin kakkuja oli pyydetty 4, ja 3 oli jo ilmoittanut tuovansa kakun...

+++

Pojille pitää ostaa vaatteita - taas. Pienemmän housujen polvista paistaa lähes päivä sisään kun hän kaatuilee ja konttailee ties missä ja miten. Isommalla taas ei muuten vaan nyt ole tarpeeksi ainakaan paitoja. Jouluksi haluan myös jotain fiksumpaa päälle heillekin.  Aamulla oli paniikki kun pienemmän ainot ok housut olivat edelleen pesun jäljiltä märät...äkkiä kuivuriin ja ehtihän ne. Oli hassua katsoa kun poika kietoi kuumat (mutta kuivat!) housut kaulaansa kun hiukan paleli..Olin nimittäin pannut vahingossa lämmityksen pois eilisiltana. Tosin ei se ihan kauheasti tunnu kun lämpötila  on tänäänkin plus 10 - siis ulkona. Ja sisälläkin varmaan plus 18. Sellainen normaali hollantilainen makuuhuonelämpötila;-)

+++

Yksi päivä kuuntelin bussissa musiikkia kuulokkeista. Mielestäni kuulin ihan selvästi miten "levy rahisi"...mutta ei sen pitäisi olla mahdollista, sillä kyseessä on musiikki joka on alunperinkin tehty cd:lle. Ajatus nostalgisesta rahinasta alkoi kuitenkin johdatella ajatusta lp-levyjen aikaan. Mulla oli aika paljon levyjä. Kun muutin 10 vuotta sitten Ranskaan, myin suurimman osan niistä yhteen divariin. Myyjä oli tunnettu siitä, että hän katseli aina arvostelevasti kiekkoja ja sanoi narisevalla äänellä : "näissä on naaarrrrmuja...ei voi paljon maksaa..". Eikä maksanutkaan. Muistan aivan selvästi että sain 300 mk. Se meni todelliseen tarpeeseen sillä olin siis juuri muuttamassa pois Suomesta, eikä rahaa todellakaan ollut. Lipun olin saanut ostettua edellisviikolla. Raha tuli siis tarpeeseen, mutta toisaalta...sinne meni Doorsit, Policet, Springsteenit, Dire Straitsit, Led Zeppelinit sun muut.

Olen korvannut suurimman osan noista myöhemmin cd:illä, mutta en voi olla välillä kaipaamatta niitä levyjen teipattuja kansia, joihin on kaatunut sitä ja tätä. Muistan myös miten joissakin kotibileissä piti  harjalla puhdistaa levyjä, joihin joku oli karistellut tupakan tuhkaa. Ja hyvin soi taas.

+++

Kata kyseli muistoista blogissaan. Se on aivan upea aihe, sillä minä ainakin muistan paljon. Liikaakin välillä. En tosin minäkään muista syntymääni tms., mutta paljon asioita sieltä ihan varhaisilta vuosilta. Otetaan joitakin esimerkkejä:

- Olen 4-6-vuotias. Makaan isän pyynnöstä Austin Mailerin (automme) takapenkillä puna-mustan villaviltin alla. Isä näyttää ikkunasta vanhaa lehdistökorttia jollekin ukolle. Juu, yksin on reissussa. Menimme raveihin Kissanmaalle. Pummilla molemmat, kuten yleensäkin.

- Olen 4-6 -vuotias. Olen isän kanssa bingossa kuten aika usein, muuten. Saan pelata, mutta vain ilman rahaa, koska isä arvelee etten ehdi sulkea oikeita luukkuja tarpeeksi nopeasti. "punainen 40....neljä, nolla.." bingoemännän tasapaksuääni lukee numeroita...Ja minä saan bingon, mutten saakaan, koska isä on säästänyt väärässä paikassa!

- Olen varmaan tuota samaa ikää kuin noissa muissakin jutuissa. Olen äidin kanssa Varalassa kun äiti käy joogassa. Olen siellä mukana kai siksi, ettei ole muutakaan paikkaa mihin minut panna joogan ajaksi. Esitän "vammaista", eli linkutan tai roikotan kättäni kuin se olisi halvaantunut. Vanhat tädit katsovat säälivästi ja kyselevät mikä minulle on tullut. Äitiä hävettää ja hän taitaa olla hiukan tympiintynyt "vammaiseen", huomionkipeään tyttäreensä;-)

- Olen 3-4 -vuotias. Minua viedään bussilla mummulaan hoitoon joka aamu. Bussissa hoilaan vaarilta kuulemiani hiukan rivoja lauluja. Muut matkustajat hurraavat ja saan "karkkimummulta" monena aamuna nameja kun laulan niin hyvin - kuulemma.

Jatkoa seuraa....