Olin eilen siis isomman poikani luokassa auttamassa, kun nämä 7-8 -vuotiaat tekivät joulukortteja ja muuta jouluista. Opettaja esitteli aluksi muutamia mallikortteja, ja sanoi että ne ovat vain antamaan ideoita. "Te sitten voitte päättää millaisen kortin haluatte tehdä", oli viimeinen lause ennen kuin lapset ryhtyivät touhuun.

Vaan kovin hyvin tuo lupaus omasta päätäntävallasta ei pitänyt. Minulla oli vaikeuksia puuttua tilanteeseen kun opettaja meni arvioimaan erään tytön korttia. Tyttö oli piirtänyt korttiin kuusen, tähden, puolikuun ja vielä auringon taivaalle. Opettaja otti kortin arvostelevan näköisenä käteensä ja sanoi (tietenkin kovaa, niin että kaikkien huomio kiinnittyi):"Koristeleminen ei tarkoita että tehdään ihan mitä hyvänsä....mitä ihmettä olet tehnyt? Mitä sinä olet tähän laittanut? Onko aurinko sinusta jouluun kuuluva asia?" Tyttö oli hämillään ja vastasi, että oli halunnut piirtää taivaalle myös auringon, sillä "näkyy aurinko joulunakin". Opettaja pysyi kannassaan että se on oikein huono idea. Hän meni hakemaan joulupaperia, josta leikkasi joulupallon kuvan, ja sanoi että tyttö voisi liimata kuvan auringon päälle jotta kortista "tulisi kaunis".

Voi taivaan vallat!
Ensinnäkin; kortti oli oikein huolella tehty, siihen oli nähty paljon vaivaa ja se oli minusta vielä kauniskin.
Toisekseen; kuka päättää mikä "kuuluu jouluun", mikä "on kaunista" ja vielä vähemmän, millaisen kortin saa tehdä, varsinkin kun ensin annetaan vapaat kädet?!!

Eipä silti, ihmettelinkin että saisi muka vapaasti päättää mitä ja miten tekee, sillä ranskalaisessa koulussa se ei yleensä päde. Muistan miten poikani joutui kerran syksyllä piirtämään kuvan kesälomastaan. Siinä piti olla aurinko ja uimaranta ja lapsia uimassa. Poikani sanoi opettajalle ettei me olla käyty tuollaisessa paikassa lomalla, haluaisin piirtää huvipuiston missä kävin. Mutta ei. Se ei sopinut sillä "kaikki piirtävät nyt kesälomasta ja me piirrämme aurinkoisen uimarannan". Piste.

Tavallaan tuo on aika huvittavaakin, mutta sitten toisaalta taas ei. Sillä, että kaikki annetaan ylhäältä päin on seurauksia. Niistä yksi on se, ettei isompanakaan osaa tehdä päätöksiä, ei osaa tehdä mitään ilman tarkkoja ohjeita - ei osaa luoda.

Toki kaikkia ei tuollainen koululaitos nujerra - voi käydä päinvastoinkin! - mutta  muistan vaikkapa kuinka Pariisissa Suomi-koulussa opettaessani ihmettelin miksi lapset kysyvät minulta luvan ihan kaikkeen. Siis kaikkeen, alkaen siitä, millä värillä SAA värittää minkäkin asian. Est-que ce autorisé? - onko se sallittua, onko minulla lupa...? PITÄÄKÖ tämä alleviivata? ONKO PAKKO tehdä näin? SAANKO valita värin? jne. jne. Päiväkoulu oli tehnyt siinä mielessä tehtävänsä että opettajaa kyllä todella kiltisti kuunneltiin ja toteltiin, mutta toisaalta ei uskallettu/osattu ITSE tehdä päätöksiä tai itse ei keksitty oikein mitään.