10 vuotta sitten tänään olin vanhempieni asunnossa koko omaisuuteni - mikä ei ollut paljon - kanssa. Oman asuntoni samasta talosta olin irtisanonut vuoden alusta. Viimeiset päivät Suomessa vietin siis vanhassa tutussa osoitteessa. Nukuin sohvalla ja yritin pitää kamani pois jaloista. Silittelin kissaa ja pesin vaatteita jottei tarvitsisi matkustaa likapyykin kanssa.

Tuntuu että tuosta on ihan valtavan pitkä aika, muttei sitten kuitenkaan. Hirveän paljon on sen jälkeen kuitenkin ehtinyt tapahtua - toki ennen sitäkin. Mietin mahtaako vaikkapa tänä vuonna tapahtua mitään kivaa, jännää, uutta....?

Tänä vuonna elokuussa on kulunut 40 vuotta syntymästäni. Sen kunniaksi järjestän itselleni aivan tietoisesti kaikkea pientä kivaa pitkin vuotta. Mieheni ei ole mikään yllätysihminen, tosin ei sitten kyllä järjestä mitään ikäviäkään yllätyksiä, mikä on tietysti hyvä! Mutta siis jotta voisin olla varma että vuodesta tulee mieluisa niin lupaan pitää itsestäni huolta ja järjestää pientä ja suurta kivaa pitkin vuotta.

Joskus huvittelen ajatuksella millaista elämäni on 10 vuoden päästä. Hassua on, että vielä muutama vuosi sitten mielessäni jarruttelin ja toivoin että aika pysähtyisi, etten vanhenisi, ettei vaan "mitään tapahtuisi", että kaikki menisi kuten ennenkin. Nyt taas en malta uteliaisuudeltani olla toivomatta ajan kulkevan nopsaan, haluan pian nähdä sitä ja tätä, kokea tuota ja muuta, tehdä niitä ja näitä. Ja sitten pamahtaa yhtäkkiä ajatus että kaikki loppuu joskus! Aivan epistä! Sitten ajattelen että miksei se ja se juttu tapahtunut paljon aikaisemmin, miksen tehnyt niin ja niin jo vuosia sitten, miksi miksi miksi niin ja näin?

Tuttua muillekin?