Kaikilla on varmasti paikkoja joihin haluaa palata ainakin kerran uudelleen. Puhun nyt sellaisista paikoista, joihin ei noin vaan ihan helposti voi palata, vaan jotka ovat kuitenkin matkan päässä, ja joihin palaaminen saattaa kysyä myös enemmän tai vähemmän kukkaroa.

Yksi sellainen paikka minulle on Venetsia. Olen käynyt siellä kerran noin 15 vuotta sitten (vai onko siitä jo kauemminkin?), ja haluan ehdottomasti palata. Uskon tai oikeastaan tiedän, että haluaisin nyt nähdä paikan eri tavalla, eri silmin. Minulla olisi enemmän tietoa ja toivottavasti aikaakin kuin silloin parikymppisenä. Haluaisin mennä sinne mieheni kanssa, haluaisin keskittyä kiertämään museoita ja kirkkoja, katuja ja siltoja. Haluaisin myös keskittyä syömään hyvin ja hyvin usein!

Toinen palaamisen arvoinen paikka on Mont Saint Michel. Aivan uskomaton "paketti" arkkitehtuuria, historiaa, uskonnollisuutta ja upeita maisemia.

366887.jpg

Kävin siellä perheeni kanssa viime kesänä, mutta johtuen valtavasta helteestä ja - sitäkin enemmän - siitä, ettei lasten kai voi olettaa olevan kovin kiinnostuneita luostarisaaresta...vierailu ei mennyt aivan kuten se parhaimmillaan voisi mennä.

366891.jpg

Kiersimme joka tapauksessa lähes joka nurkan ja kolon, mutta olisin halunnut tehdä sen omaan rytmiini ilman huolta toisten mehutankkauksesta ja kuorien banaaneja, kantaen hellehattuja, solmien kengännauhoja...

366889.jpg

Olisin halunnut kurkistaa kaikilta tasanteilta ja ikkunasyvennyksistä niin kauaksi kuin silmä siintää..ilman huolta että pienet pojat mahtuvat pienistä koloista putoamaan.
Olisin halunnut tuijottaa tyhjyyttä ja kaukana alla näkyvää merenpohjaa....ilman että joku olisi vetänyt hameesta tai halunnut ostaa jäätelön. Neljännen sinä päivänä;-)

366893.jpg

Tässä kappelissa kävin yksin. Mies odotteli poikien kanssa ulkona kun sytytin kynttilän, ostin amuletin muistoksi ja istuin hetken ihanan kylmään kiviseinään nojaten. Sitten miehen vuoro "hiljentyä" hetkeksi...ja taas eteenpäin.
Sellaista se kai on lasten kanssa matkatessa...

Mont Saint Michel teki kuitenkin selvästi vaikutuksen poikiinkin, ja olen iloinen että he olivat mukana. On kuitenkin paikkoja joihin KUNNOLLA tutustutaan yksin tai aikuisseurassa.
Tämä on yksi sellainen.

Lisää tästä ihmeellisestä paikasta (joka kuuluu muuten UNESCON maailmanperintökohteisiin) voi lukea vaikka täältä suomeksi tai täältä ranskaksi (ja kai englanniksikin)

Tässä on suomenkielinen Hesarin juttu aiheesta.

Tässä luostarin sivut..jos esimerkiksi haluaa yksin tai pienessä ryhmässä osallistua viikoksi luostarin elämään. Majoituksesta maksetaan 20-30 euroa yö, ruuasta vapaan harkinnan mukaan. Siellä voi sitten halunsa mukaan osallistua rukoushetkiin, messuihin - mutta myös luostarin töihin. Ja majoitus siis saarella luostarin välittömässä läheisyydessä. Se olisi kokemus, minusta!  Kukapa ei olisi joskus haaveillut hiljaisuudesta, rauhallisista öistä ja yksinkertaisesta elämästä;-)