parhaita.jpg

Tämä levy julkaistiin sinä vuonna kun aloitin kouluni. Vanhemmillani oli se, ja miksei olisi edelleen. Yksi päivä alkoi soida päässäni "Eilen kun mä tiennyt en" - ja löysin kappaleen netistäkin. Muistan että tykkäsin lapsenakin tästä levystä, vaikka se on jotenkin surumielinenkin.
Nyt kuuntelen Heinosta taas mp3:sta ja pakko sanoa että ihmisen muisti toimii kummallisesti. Mieleen tulee paitsi laulujen sanat alusta loppuun, myös asiat mitä tein ja mitä tapahtui silloin, kun tuo levy oli vasta uusi.

Mp3;eni soittaa nykyään myös mm. The Monks of the Abbey of Notre Dame:n laulamia gregoriaanisia lauluja. Uskotteko että olo rauhoittuu niiden avulla jopa täydessä, hollantilaisessa ruuhkabussissa? Ihmisääni on parhaimmillaan kaunis ja täydellinen soitin.

Musiikkimakuni on silloin tällöin herättänyt ihmetystä ja kulmakarvojen kohottelua. Sen olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän ikää tulee, sitä "sallitumpaa" on sanoa pitävänsä vaikkapa Fredistä, Olavi Virrasta, Loirista,Seija Simolasta, CHArles Aznavourista, Carolasta, Piafista...vanhoista iskelmistä ylipäätään - MUTTA edelleen myös niistä samoista jutuista, joihin ihastuin hiukan yli ja ali parikymppisenä.

Rockradio ei selvästikään ole minua varten. Tai siis ei ainakaan ne nykyajan kanavat, joiden soittamasta "musiikista" en tajua enkä tunne mitään.