7.1.1997 isäni saattoi minut ja matkalaukkuni Pirkkalan lentokentälle. Oli järjestänyt kaverinsa avulla meille kyydinkin. Auttoi onneksi kantamaan laukkuani, jossa oli kaikki omistamani tavarat, joiden katsoin olevan sen verran tärkeitä, että ottaisin ne mukaan. Juotiin isot tuopit lentokentän baarissa, pelattiin parit hedelmäpelit kuten aina silloinkin kun olin vielä lapsi. Sitten halattiin ja hyvästeltiin, ja isä kehotti minua "pitämään itseni miehenä". Naureskeltiin sille, ja sitten oli aika lähteä.

Muistan edelleen miltä maisema näytti kovaäänisen potkurikoneeni alla. Vaikka olen nähnyt tuon maiseman moneen kertaan ennen sitä ja sen jälkeen, aivan samalla tavalla, samasta kulmasta....niin sillä kerralla kaikki tuntui erilaiselta. Olin matkalla uuteen kotimaahani.

Minulta kysytään usein kaipaanko "koti-Suomeen" tai kotimaahani. En kaipaa. Saatan kaivata SYNNYINMAATANI, mutta kotimaani on se, missä asun. Suomesta kaipaan eniten ihmisiä. Tiedätte kyllä, keitä olette.

***

david-bowie3.jpg

Synttärionnittelut 60-vuotiaalle! Todellinen muuttuja, monen tyylin ja monien kasvojen mies, hieno taiteilija. Ensimmäinen suuri idolini - ja edelleen hyvin tärkeä osa musiikkimakuani.

Vuonna 1982 (oh boy!) mulla oli onni päästä Göteborgiin Bowien keikalle. Ikää oli aika vähän, liput ja matkan maksoin ekasta kesätyöpaikastani tienatuilla rahoilla, matkaseurana oli ensimmäinen (vakavasti otettava) poikaystävä. Reissu meni mainiosti, ja olen edelleen iloinen että vanhempani päästivät minut niin nuorena reissuun ehkä mielestään hiukan epämääräisessä porukassa (?). Mutta kuten sanottu, kaikki meni kommelluksitta ja konsertti oli todellinen ELÄMYS.