Näin unta (vaikka kyllä se varmaan tulisi selväksi muutenkin, mutta kerrotaan nyt..):

Osallistuin johonkin ihme iskelmätähtikilpailuun Suomessa. Kilpailijoita oli vain kaksi, minä ja Vesa-Matti Loiri. En tiedä olimmeko  jo voittaneet muut osallistujat, vai eikö heitä ehkä ollut ikinä ollutkaan.

Meille kerrottiin että molempien pitää sitten vetäistä 45 (!!!) kappaletta ja ilman mitään säestystä. Saimme hetken aikaa miettiä mitä haluamme laulaa.

Vesku kun oli "hieman tunnetumpi" jo valmiiksi kuin minä, niin sovimme hänen kanssaan että sitten kun minä laulan hänen laulujaan niin teen sen jollakin ihan eri tyylillä...kun on turha yrittää tehdä paremmin. Hän puolestaan lupasi laulaa mahdollisimman  huonosti, jotta minullakin olisi mahdollisuudet.

Päätin laulaa ihan ensiksi "Kulkuriveljeni Jan" koska se onnistuu ihan hyvin ilman säestystäkin. Sitten ajattelin luikauttaa Veskun laulaman Leino-sovituksen "Ikävöi ihminen", sen päälle "Löysäläisen laulu".Sitten minulle pukkasi pukeutumisongelma. Yleisö jo istui palleillaan salissa ja suora tv-lähetys oli alkanut, mutta minä vasta aloin harkita mitä pukea päälleni!

Otin jonkun ihme koltun josta olin aina tykännyt - mutta nyt se ei mahtunutkaan päälle, vaan repesi rusahtaen rinnuksista. Lopulta otin tennarit ja farkut, ja yläosaksi hartioille päiväpeiton taiteilijoiden lämpiön sängyltä. Olin mielestäni viehättävällä tavalla erilaisesti pukeutunut, ja toivoin sen antavan lisäpisteitä kilpailussa.

Piru vie kun en päässyt lauluosuuteen asti ollenkaan!
Kello soi, ja jäi epäselväksi kumpi lopulta voitti....