Eilen ja tänään mies sai aamulla raaputtaa auton ikkunat pienestä hileestä. Silti eilen iltapäivällä oli plus 13 astetta! Samaa veikataan tälle päivälle. Se merkitsee sitä, että aamulla pojat menevät kouluun liian vähissä vaatteissa....ja kuitenkin ne "liian vähät" ovat kolmen jälkeen hakiessani aivan liikaa.

Itse havahduin eilen siihen että minun on ostettava itselleni jonkunlaiset käsineet ensi viikon Suomen-reissua varten. Olen pitänyt sormikkaita tänä talvena kaksi kertaa, ja silloin ovat kelvanneet reikäiset vanhukset. Mutta ULKOMAILLE en ne kädessä lähde!

Ette arvaa miten ihana on lähteä reissuun yksin...Tämä on minun ensimmäinen "yksityisreissuni" sen jälkeen kun pojat ovat syntyneet. Kun asuimme vielä Ranskassa yksi suomalaisnainen - silloin jo viisikymppinen ja maassa parikymmentä vuotta asunut - sanoi että se menee kuule niin, että alkuvuosina te käytte miehesi kanssa kaksin siellä Suomessa, sitten käytte kaikki yhdessä lasten kanssa, sitten se menee niin että SINÄ käyt yksin lasten kanssa...sitten saatuasi siitä tarpeeksesi alat käydä yksin...ehkä välillä koko perheen kera mutta yhä useammin yksin. Tapaat rauhassa ystäviäsi ja perhettäsi.

Mietin silloin (ja sanoinkin sen hänelle) että eeeenpä usko, miksi ihmeessä se noin menisi? OK, minulla ei ollut silloin niitä lapsia vielä;-) Ymmärrykseni on kasvanut ja tajuan hyvin nyt totuuden hänen sanoissaan.

Ensinnäkin...alkaa olla aika kallista reissata neljän täysihintaisen henkilön kanssa. Meillä ei ole varaa siihen ainakaan kuin max. kerran vuodessa. Entä sitten lomat? Minä olen aina (ja toisaalta en koskaan..) lomalla, mutta miehellä on se tietty aika lomaa vuodessa. Kun haluamme mennä Suomeen,  haluamme mennä Ranskaan, haluamme ehkä matkustaa jonnekin muuallekin ihan oikeasti "ulkomaille"....ja kotonakin olisi joskus kiva viettää lomaa...aika loppuu, kaikkea ei voi tehdä!

Lasten kanssa reissatessa on puolensa ja kun sitä nurjaakin puolta on kokeillut tarpeeksi moneen kertaan, haluaa kokeilla osaako yksin enää edes matkustaa! Haluaa istua lentokoneessa missä huvittaa eikä strategisesti vessan lähellä/ikkunan vieressä/käytäväpaikalla...haluaa syödä annoksensa (no, kamaliahan ne ovat) rauhassa eikä ottaa juomia syliinsä, ei välttämättä halua aina ostaa jotakin kun myyntikärry viuhahtaa ohitse...

Omasta puolisosta erossaolo ei ole hullumpaa sekään. Kummallekaan, sitä paitsi. Aivan tarpeellistakin on se, aika ajoin. Lastenkin on oikein hyvä olla välillä vain toisen vanhemman kanssa. Kun "se toinen" on tähän asti ollut yleensä aina minä, niin nyt mieheni on "se toinen" tämän viikon ajan kun olen poissa.

Ja heillähän on paljon kivaa tekemistä: ensin molempien poikien hammaslääkäri, sitten isomman lääkäri muuten vaan, sitten serkun luokse Ranskaan.

Minä lähden ostamaan niitä tumppuja.