Anteeksi jos jauhan samaa ja toistan itseäni. Olen vain niin lapsellisen innostunut tulevasta Suomen-reissustani! Nautin kaikista yksinmatkustamiseen liittyvistä yksityiskohdista kuten puolityhjästä matkalaukusta...Tiedän että monet teistä reissaavat paljon, eikä yksin lähtemisessä ole mitään outoa. Minulle tämä on - lyhyitä viikonlopun pyrähdyksiä lukuunottamatta ja niitäkin on kauhean vähän - sen verran outo tilanne, etten melkein osaa olla tunkematta laukkuun pojille varavaatetta, käsipakaasiin varmuudenvuoksi kalsareita ja viihdyttäviä pikkuesineitä. Kun nyt ei tarvitse pitää huolta kuin itsestään...(ei sillä ettei siinäkin joskus olisi aikalailla tekemistä.)

Reissuni päätarkoitus on tavata oikeasti netissä tapaamani nainen ja viipyä hänen kotonaan pari yötä, tutustua hänen kanssaan Hesaan jne. Hän edustaa minulle nyt aivan uudenlaista ystävyyttä. Tähän mennessä ystäväni ja kaverini ovat olleet
a) Suomeen jääneitä todella vanhoja ystävyyksiä
b) maailmalla tapaamiani muita samassa tilateessa olevia naisia.

Työkavereita minulla ei ole ollut vuosikausiin, enkä tiedä missä saattaisin nykyään edes tutustua uusiin ihmisiin, ellei olisi vaikka täällä näitä suomalaisyhteisöjä joissa on heti yhteinen nimittäjä (mikä ei tietysti läheskään aina takaa sitä että henkilön kanssa synkkaa ollenkaan!).

Tiedän että monet ovat tutustuneet netissä, tavanneet oikeasti ja huomanneet että vaistot osuivat oikeaan; henkilö oli oikeastikin mukava, fiksu, samanmielinen ja mitä sitä nyt voikaan odottaa. On tietysti parisuhteen etsijöitä (ja löytäneitä) mutta puhun nyt siis aivan ystävyyssuhteista.

Minulle sanat ovat tärkeitä ja uskon aika hyvin tekeväni oikean johtopäätöksen ihmisestä vain hänen kirjoituksiaan lukemalla OLETTAEN ettei hän tahallaan esitä roolia. En tarkoita että määrittelisin mielessäni  "tyhmä, fiksu, sivistymätön, moukka, viisas" jne.  (Noh, joskus kyllä käy monenlaiset jutut mielessä jos lukee oikein surkeaa ulosantia). Tarkoitan lähinnä sitä, että jonkun kirjoituksia seuraamalla uskon tietäväni vaikka että synkkaisiko minulle tuon ja tuon kanssa ihan oikeastikin vai ei, ymmärtäisimmekö toisiamme puolesta sanasta vai menisivätkö sukset ristiin heti lähtöviivalla...

Minulla on paljon tuntemuksia asioista ylipäätään ja luotan vaistooni. En väitä olevani ennustaja, mutta uskon olevani oikeassa kun sanon että uuden ystäväni kanssa saan torstaista lauantaihin nauraa itseni tärviölle, keskustella syvällisesti, avautua vaikeistakin asioista, huomata että joku oikeasti kuuntelee, puhua puhua puhua ja viihtyä.