Olen taas tarttunut liian moneen touhuun samaan aikaan, repinyt itseäni moneen suuntaan, kiireessä syönyt sitä sun tätä (mm. eilen jääkaapista liian vanhoja jämiä sillä seurauksella että illalla oksensin..), ehtinyt sinne tänne tonne joka paikkaan, kylläkin hiki paidan alla ja myöhässä, luvannut sitä, tätä tuota kun en ole muistanut miten EI lausutaan...sillä seurauksella, että joka paikassa roikkuvista muistilapuista huolimatta minusta tuntuu etten muista nimeäni ja että koko ajan tuntuu siltä että laiminlyön ja/tai unohdan jotakin, en saa otetta mistään, kaikki soljuu ohi ja minä tulen perässä myöhässä jotakin pahasti mokanneena.

Teillä monella on jatkuvasti kova kiire. On työpaikka ja on lapsia tai on jotakin muita kiireitä. Minulla on kiirettä vain kausiluontoisesti eikä se kyllä sovi minulle. En ole harjoitellut kai tarpeeksi, joten muutama pakollinen tehtävä jokaiselle päivälle jo sekoittaa pakan.

Olen kuunnellut viime päivinä liikaa The Hours -leffan musiikkia vaikka pitäisi minun tietää että se on tällaisella hetkellä väärä valinta. Se on olevinaan kyllä "rauhoittavaa" ja "kaunista" - ja onkin! - mutta se on ennen kaikkea levottomuutta herättävää. Heti tulee mieleen miten "Virgia Wolf" (N. Kidman) kulkee hermostuneesti huoneissa, puutarhassa, jokeen kivet taskussa...

Nyt pitäisi kuunnella hiljaisuutta tai korkeintaan humppaa. Jotakin, minkä tahtiin aivot voi panna narikkaan.
Erkki Junkkarinen?