Huomenna on ranskantentti. Olen niitä, jotka elävät deadlineista. Siksi en ole pahemmin lukenut nytkään. Luotan myös yleensä aina siihen, että asiat vain jotenkin menevät hyvin joka tapauksessa. Sillä metodilla olen soudellut jo pian 40 vuotta.

Minusta vieraita kieliä on vastenmielistä opiskella yrittämällä painaa mieleen vaikkapa jotakin taivutussääntöjä tai muita kielioppikikkoja. Toivoisin oppivani kieltä kuin lapsi, joka vain tekee oikein osaamatta selittää miksi, tuntematta termiä osaamalleen asialle. Kaikki mitä olen ranskan kielestä viime syksyyn mennessä oppinut on tapahtunut juuri noin. Olen kuunnellut, lukenut, puhunut. Hiukan yrittänyt kirjoittaa. Olen pystynyt vaikkapa osoittamaan virheen jonkun toisen tekstistä, mutten ole osannut selittää välttämättä "miksei niin voi kirjoittaa."  Olen lukenut  paksuja romaaneja mutten välttämättä olisi saanut itse yhtä kirjettä aikaiseksi.

Niinpä viime syksynä aloittamani ranskanopiskelu onkin vienyt minut ihan uuteen maailmaan. Siinä maailmassa toiset oppilaat opettelevat ulkoa pitkiä rimpsuja (ymmärtävätkö mitä tekevät?) ja siellä ei voikaan kirjoittaa mitä kuulee tai sanoo, sillä kuten kaikki ranskan kieleen hiukankin tutustuneet tietävät, moni juttu kuullostaa aivan samalta, mutta....

Suullinen puoli sujuu mukavasti ja sanavarastoni on laaja. Ymmärryspuolessakaan ei ole ongelmia. Niitä syntyy sitten, kun pitäisi kirjoittamalla osata tehdä asia selväksi. Oikeiden muotojen kirjoittaminen on tuskaa. Jos saisin sanoa saman asian, ei olisi ongelmaa, sillä puheessa käyttäisin ehkä aivan oikein esim. konditionaalia, mutta kirjoittamalla sanan paljastaisin että en osaakaan kirjoittaa oikein, vaan olenkin käyttänyt vaikkapa futuuria...

Elämäni ensimmäinen ranskantentti ennen joulua meni hyvin. Sain melkein täydet pisteet ja sain siirtyä seuraavalle tasolle. Nyt on oppiaines vaikeampaa ja tavaraa kurssilla paljon enemmän. Nyt minua hiukan huolettaa tulos.

VOISIN yrittää mennä nytkin lukemaan jotta saisin paremman tuloksen. Itseni tuntien se ei kuitenkaan toimi noin. Haluan osata käyttää, en halua osata nimetä. Minä en osaa oppia kirjasta lukemalla ja ulkoa pänttäämällä.

(Uskotteko muuten että koulutukseltani olen kieltenopettaja?
En minäkään enää uskoisi.)