Viikon loma ilman lapsia ja miestä pakolliseksi kaikille naisille! Näin ajattelen! Naurakaa vain, mutta olen kuin puolittain uudestisyntynyt ja taas täynnä energiaa, ideoita ja uusia ajatuksia. Ja siihen tarvittiin vain viikko pois arjesta, uuden ystävän tapaaminen, vanhojen ystävien tapaaminen, omien vanhempien kanssa (rauhassa, ilman poikia) vietetty aika. Huomaan heti että eihän tuo oikeastaan olekaan "vain"...Viikkoon mahtui aivan uskomattoman paljon, onneksi.

Jokainen Suomen-reissuni on muutakin kuin matka Suomeen. Se on aina myös matka omaan itseeni, omiin ajatuksiini. Tällä kertaa se oli sitä erityisesti - nyt kun oli aikaa katsella, kuunnella ja kuulostella omaakin pääkoppaa. En käynyt huvipuistoissa tai muissakaan puistoissa, en uimarannalla, en rakentanut legoilla enkä tapellut kenenkään kanssa tietokoneilla pelaamisesta. Siksi kuulin omankin ääneni paremmin kuin muilla kerroilla, ja tuntui että pystyin keskittymään muihinkin ihmisiin tarkemmin.

Aion ehdottomasti jatkaa myös lasten kanssa matkustamista, mutta yritän ottaa ohjelmistoon myös lapsettomat keikat. Valitettavasti vain rahapussi (prkle) sanelee hiukan tätäkin harrastusta...

Yksi hieno juttu matkalta - lyhyeltäkin - palattaessa on oman kodin näkeminen uusin silmin. Nyt näin sen niin, että halusin heti alkaa järjestellä ja putsailla paikkoja. Ja nautin siitä.
Matkalta palatessaan voi myös nähdä kotiin jääneet uusin silmin, vaikka olisi ollut poissa vain muutaman päivän. Onneksi näen kaikki meidän perheen miespuoliset nyt oikein kauniissa valossa!

Matkoissa on kolme kivaa vaihetta; suunnittelu, matkalla oleminen ja matkan jälkeinen muisteluvaihe, jota voi pitkittää vaikka viikkoja. Niin, naurakaa vain, kävin vain Helsingissä ja Tampereella mutta minulle se oli suuri ja tärkeä juttu niin monessa mielessä.