Pojat ovat koulusta kahden viikon kevätlomalla. Eilen käytiin rannalla tramboliinipaikassa hyppimässä (myös minä, se on tosi hauskaa!) ja sen jälkeen poikien koulun lähellä pienessä "siirtolapuutarhassa", jossa isomman luokka viljelee tänä keväänä porkkanoita, retiisejä ja kukkia. Viime viikolla olin opettajan apuna siellä istuttamassa, ja eilen käytiin siis poikien kanssa katsomassa näkyykö mitään. Ei näkynyt kuin rikkaruohoja, jotka nypimme pois.

Nyt kello on hiukan yli yksi. Olen puhunut aamukahdeksasta asti että mennään johonkin puistoon. Väliin on tullut milloin mitäkin, ja saattaapi olla että jopa parin tunnin sisällä ollaan vihdoin tuumasta toimeen -tyyliin puistossa. Ehkä kai.

Katselin eilen Marie Antoinette-leffan. Olihan se. Parasta siinä oli mielestäni kameran käyttö muutamissa kohtauksissa. Hienoja kuvia vaikkapa aamunsarastuksessa ruoholla loikovista ihmisistä ja mitä siinä nyt oli. Yhtä juttua mietin; Versailles’n puistostahan kaatui myrskyn myötä (joulukuu 1999) aivan valtavasti puita. Kävimme katsomassa tuhoa heti seuraavana aamuna, ja kyllä se näytti kuin maanjäristyksen jälkeiseltä maisemalta. Sittemmin lahjoitusvaroin (mm. amerikkalaiset lahjoittivat runsaasti!) puistoon istutettiin uusia puita, jotta se saataisiin alkuperäiseen kuntoon. Olen käynyt siellä viimeksi 2002, eikä puisto silloin näyttänyt siltä kuin M. Antoinette-elokuvassa, joka on tehty ihan hiljattain. Eli onko tietoa; olivatko Versailles puistokohtaukset filmattu kulississa, vai ovatko puut todella ehtineet kasvaa niin kovasti???

Miehen irtisanomisaika onkin muuten vain 1 kk! Hän oli luullut sen olevan kaksi, mutta nyt sitten panttaakin irtisanoutumistaan vielä kuukauden verran. Näyttää siltä, että hän aloittaa uuden työn joko 16.7 tai 1.8 ja muuttomme tapahtuu jossakin vaiheessa heinäkuuta. Puhuimme isomman pojan kanssa siitä eilenillalla. Ensimmäinen reaktio oli - kuten arvasinkin - "en halua lähteä tästä koulusta". Kun olimme puhuneet viitisen minuuttia aiheesta, hän jo kysyi että emmekö voisi muuttaa samantien...Pienemmälle ei olla puhuttu vielä mitään, mutta ihan pian sekin pitää tehdä. Hänellä ei tosin yleensä ole mitään vastaan mihinkään menemisen suhteen. Tuskin nytkään. Sitä paitsi..vaikka olisi, niin eihän lapset tällaisia asioita päätä.

Katson mihin suuntaan hyvänsä kotimme ikkunoista näen nykyään vain vihreää. Puiden lehdet ovat auenneet ja luonto on kaunis. Onneksi allergiaoireet eivät ole vaivanneet minua enää vuosiin.
(Kun nuo yhdet nyt saisivat kuteet päälleen että päästään sinne puistooooooon...!)