Lähdimme perjantaina miehen töistätulon jälkeen ajamaan kohti Calais'ta. Olimme perillä hiukan ennen iltakymmentä vähän myöhästyneen lähdön vuoksi. Nälkä oli kamala, isäntäperhe oli mokannut kaupassakäynnin, mutta onneksi läheinen (ja tunnetusti herkullinen) pizzeria tuli apuun. 6 suurta pizzaa upposi pian porukkaan (liiankin pian, ainakin minuun...huomasin kohta..) ja juttu luisti tuleviin presidentinvaaleihin liittyen. Valitettavasti emme saaneet aikaan kunnon väittelyä, sillä olimme liikuttavan yksimielisiä siitä, kenestä pitäisi tulla seuraava presidentti...
Kun kahden nurkilla kävin nukkumaan, luulin räjähtäväni ylensyönnistä ja hiukan  -juonnistakin. Ja pian räjähdinkin. Onneksi ehdin vessaan, kun ensimmäinen satsi tuli alapäästä. Sitten menin takaisin sänkyyn - vain juostakseni takaisin vessaan oksentamaan. Ja sitten taas ripuloimaan. Ja kerta vielä oksentamaan.

***

Aamulla oloni oli ankea. Kuvittelin kaiken johtuvan vain ahmimisesta ja punaviinistä, mutta kun nousi kuumekin ja oli kaikin puolin "tautinen" olo, ajattelin että kyseessä on jotakin muutakin. Lauantain makasin melkein kokonaan sohvalla, söin vain pari luonnonjugurttia, vihanneskeittoa ja teetä päälle. Sunnuntaina vatsa oli vielä "outo", mutta olo koheni.

***

Hiukan kuvia viikonlopulta:

506664.jpg

Bali-nuken kohtalokas tuijotus.

506662.jpg

Talon isännän vanha Ikoflex, jonka yläreunasta
aukeavaan luukkuun katsoessa näkee vaikka tällaista:

506661.jpg

...tai tällaista...

506659.jpg

Ostin kasan kokkaus- ja sisustuslehtiä kun ne eivät paljon maksa, ja ovat terveellisiä silmille ja aivoille.

506652.jpg

Yhden kansi kuvattuna pihan ruusupuskasta pudonneiden
nuppujen kanssa.

506656.jpg

Jotkut värit nyt vain sopivat yhteen!

506651.jpg

Sunnuntain puistoreissu, rannalla leikkiminen ja illan elokuvateatterireissu väsytti pojat. Kävivät isänsä kanssa katsomassa piirretyn samaan aikaan kun kävin mieheni siskon kanssa saman teatterin eri salissa katsomassa Ensemble, c'est tout. Elokuvat loppuivat näpsäkästi samaan aikaan (22.20) joten pääsimme yhtä matkaa takaisinkin.

Elokuvateatteri on kiva yksityinen pikkuteatteri, joka on avannut uudestaan pitkän remontin jälkeen pari vuotta sitten. Sitä alkoi pitää kaksi nuorehkoa miestä, joista toinen oli sunnuntaina paikalla lipputiskillä, lipunrepijänä, limsanmyyjänä ja ihan kaikkena muunakin. Oikein charmantti leffateatterinpitäjä. Teimme miehen siskon kanssa tikusta asiaa ja täyttelimme aulassa mielipidekyselyitä, osallistuimme kilpailuihin, lainasimme kynää, kyselimme tulevista elokuvista ja sen sellaista...Olisin varmaan ostanut kausikortinkin jos
asuisin hiukan lähempänä.

Ensemle, c'est tout oli juuri niin kiva elokuva kuin olin odottanutkin. Oikea hyvän mielen leffa, suosittelen. Tulee varmaan Suomeen pian. Eikä haittaa vaikkei ole lukenut kirjaa, mutta ellette ole, niin suosittelen sitäkin. Ostin elokuvan soundtrackin jotta voin jatkaa elokuvan tuomaa hyvää mieltä vielä kotona.

506649.jpg

Maanantaiaamu oli tuskin valjennut kun munanmetsästäjät tunkeutuivat puutarhaan. La chasse aux oeufs (munanmetsästys) oli virallisesti alkanut! Kukin oli tempaissut päälleen mitä äkkiä oli löytänyt (esim. isompi poikani oikealla jolla on pikkuveljen housut). Kiire oli kova mennä etsimään piilotettuja munia!

506650.jpg

Saaliit olivat melkoiset.
NAM NAM.