Pojilla oli tänään keskiviikkoiseen tapaan lyhyt päivä koulussa. Sen jälkeen mentiin koulun lähellä olevaan puistoon, missä on kotieläinfarmi ja siirtolapuutarhatyyppinen alue myös. Tuossa puutarhassa isomman poikani luokka viljelee tänä keväänä yhtä sun toista, ja kävimme nappaamasta pojan "tiluksilta" malliksi pari retiisiä. Pesin ne ja panin tänään ostamani lehden päälle ja hei, nehän sopii siihen kuin tarjottimelle! Värien puolesta melkein kuin piilokuva.
607619.jpg
Loput retiisit jätimme maahan,samoin sipulit ja porkkanat. Menen opettajan avustaksi sinne taas tämän ja seuraavan viikon perjantaina, joten raporttia sadosta sitten sen jälkeen.

Kävimme myös eläimiä katsomassa ja farmin sisätiloissa on yhdessä huoneessa marsuja ja muita pikku jyrsijöitä. Niitä saa ottaa syliin ja silittää tai harjata pienillä harjoilla. Sinne tuli myös kaksi aasialaista nuorta lastenhoitajaa noin 10 hoitolapsen kanssa. He antoivat lasten ottaa marsuja syliin eikä siinä mitään MUTTA...kun katselin miten lapset käsittelivät eläimiä en voinut olla puuttumatta asiaan.

Yksi tyttö vellasi marsua käsissään kuin räsynukkea. Yhdeltä marsu putosi pariin kertaan maahan...Yhden mielestä oli hauskaa panna eläin "hassuihin" ja luonnottomiin asentoihin. Yhden marsun pelastin joutumasta huoneessa olevan keinutuolin jalaksen alle.

On joitakin asioita joita en siedä katsella hetkeäkään. Yksi niistä on se, jos eläimille tehdään pahaa. Oli mikä eläin tahansa, oli tekijä kuka hyvänsä. OK, lapset olivat n. 5-vuotiaita mutta luulisin sen ikäisenkin jo jotakin tajuavan. Ellei, niin edes lastenhoitajan. Heidän joka tapauksessa mukanava olevina aikuisina olisi pitänyt puuttua asiaan. Mutta pöh, he kikattivat kuin pikkutytöt. Aika pian sanoin heille englanniksi mitä mieltä olen eläinten heittelystä, pudottelusta ja vääntelystä. Ei mennyt perille, aiheutti vaan lisää kikatusta. Sitten kävelin pihaan sanomaan paikan työntekijälle, joka juoksi sisälle ja piti totta vie vuosikymmenen puhuttelun. Vai sanoisinko huudattelun. Ainakin meni tajuntaan niin lapsille kuin heidän hoitajilleenkin.

Hitto kun pistää vieläkin vihaksi.

Kerran Tampereella sain raivarin kun näin kahden pojan puistossa potkivan lintuja. Menin sanomaan siitä heille, mutta kun vastaus oli vit..saa..naa, aloin huutaa kuin palosireeni. Se tepsi, ja toinen poika etenkin näytti pahasti pelästyneeltä. Hyvä niin. Ainakin se touhu siltä erää loppui.