Voihan myrkky. Erehdyin taas hollantilaisten keskelle elokuvateatteriin. Isompi poika meni koulun jälkeen luokkakaverille kylään, minä pienemmän kanssa elokuviin. Istuimme salissa jo puolisen tuntia etuajassa, ja ehdin luulla ettei sinne paljon muita tulekaan. Pah. Siinähän luulet. Ei Hollannissa ole koskaan missään yksin, paitsi ehkä omassa p..kahuussissaan.

Ennen elokuvan alkua aloin jo aavistella pahaa. Taaksemme tuli nainen neljän pojan kanssa. Meno oli villiä. Siellä kaatui juomat, popcornit lenteli ja huuto oli valtava. Päätin että vaihdamme  paikkaa nyt, kun siitä vielä ei ole kenellekään haittaa. (Niin kuin täällä nyt kukaan ajattelisi että enpä tee niin tai näin, se voi häiritä muita...)

Vahdoimme paikkoja muutaman rivin eteenpäin. Siihen lähelle tuli sitten vanhempi nainen tytön ja pojan kanssa. Nämä aloittivat pituushyppykisan salin portaissa. Mummu siinä yritti jotakin rauhoitella ja lahjoa karkilla. Sitten elokuva alkoi. Salissa oli se ensimmäinen nainen neljän pojan kanssa, me, ja se mummu tytön ja pojan kanssa. Me emme metelöineet joten pakko sanoa että kahdesta aikuisesta ja kuudesta lapsesta lähtee aikamoinen ääni. Aikuiset huusivat uhkauksiaan siitä mitä tapahtuu jos ei olla hiljaa ja kunnolla, penskat nauroivat räkäisesti takaisin ja vaativat lisää karkkia.

Elokuva oli pyörinyt noin 10 min. kun saliin tulee kaksi perhettä = neljä aikuista ja neljä lasta. Kaikki puhuvat täyteen ääneen ja miettivät missä olisi kiva istua. Meidän edessä se paras paikka on, luonnollisesti. Olkaa hyvät vaan. (Voi jumankaut.)

Elokuvan aikana samat lapset kävivät parhaimillaan 3 (kolme) kertaa vessassa, aikuiset poistuivat salista ostamaan popcornia, karkkia, sipsejä ja juomia (joita kaikkia oli ennestään jo mielestäni vaikka koko salille). Kaikki puhuivat (huusivat) kuten varmaan kotonaankin huutavat, päät pöyrivät ympäriinsä, yksi äiti hoki koko leffan että kuulemma lähtevät nyt kyllä ihan juuri pois kun ette te osaa olla kunnolla. Lapsetkin sen näköjään hyvin tiesivät että puhuu akka mitä puhuu...Ja meno jatkui.

Siis riivattu.
Minulla on kokemusta olla lastenelokuvissa Ranskassa ja Hollannissa. Suomessa en ole koskaan ollut (paitsi kun olin itse lapsi, enkä siitä tietysti mitään muista). Kertokaa minulle onko meno Suomessa samanlaista??! Ette kuulkaa usko miten kyllästynyt olen näihin ALATI MÖYKKÄÄVIIN ihmisiin, kakaroihin jotka saavat tehdä mitä hyvänsä, ihmisiin jotka syövät, syövät, syövät ja juovat kaikkialla ja koko ajan, paperi senkun rapisee ja kluks kluks colaa valuu mahaan kuin viemäriin.

Kyllä. Minunkin lapseni joskus sekoavat päästään samanlaisessa tilanteessa (eli vaikka elokuvissa) mutta me puutumme siihen. Me lähdemme OIKEASTI pois jos alkaa näyttää siltä, että lapset häiritsevät muitakin kuin meitä. En vaan voi sietää sellaista yleistä apinointia ja hällä väliä, ollaan kuin pellossa -meininkiä. Miksi ihmeessä lapset näyttävät saavan tehdä joka paikassa juuri sitä mitä mieleen juolahtaa....?

Ai se elokuva? Jotakin kaloja siellä näkyi uivan hollantia puhuen. (Tai siis nekin HUUSIVAT.)