Aloin löytää pieniä lasihelmiä sinä keväänä kun tapasin mieheni Göteborgissa. Niitä alkoi näkyä kadulla, puistoissa, odottamattomissakin paikoissa. Tarkoitan tällä, että niitä oikeasti löytyi, ei mitään symbolista. Muistelen etten ennen tuota kevättä (-95) ollut nähnyt tuollaisia, tai en ainakaan ollut tajunnut mitä ne ovat. Varmaankin oli niin, etten ollut yksinkertaisesti NÄHNYT niitä - kuten en paljon muutakaan pientä ja kaunista. Kirjoitin silloin jotakin noista sinisistä pienistä lasikuulista, mutta en aio panna tekstiä tänne, sillä se on vastarakastuneen yltiöoksettavaa hömppää. Hain noista sieltä täältä löytyvistä kuulista merkkejä siitä, että Onni oli vihdoin tullut elämään...Ne olivat Merkkejä ja Ennustuksia.

Vaikka ne tekstit hiukan nyt naurattavatkin,
niin oikeassa helmet silti olivat.
643655.jpg
Hämmästyttävintä minusta on se, että kaikki tuona keväänä/kesänä löytämäni lasipallot olivat saman sävyisiä.
Se hämmästyttää minua siksi, että noita on olemassa kaikissa sateenkaaren väreissä -  ja enemmänkin.

Mies kertoi minulle pian mitä noilla kuulilla tehdään.
"Les billes" ovat pieniä lasikuulia, kaikenvärisiä (on myös hiukan eri kokoja, joilla pelataan koulujen pihoilla, kaduilla, kodeissa. Niillä voi pelata monella tavalla. Yleisintä on varmaankin yrittää osua tiettyyn kuulaan (kuten petankissa) tai sitten voi yrittää saada kuulan johonkin pieneen koloon kadussa tms. Kun seuraa lapsijoukkoja jotka leikkivät näillä tajuaa pian, että sääntöjä ei ole tarvis kirjoittaa mihinkään. Ne elävät ja kulkevat toisille lapsille suusta suuhun.
billes.jpg
Pelaavatko lapset Suomessa näillä?
Poikien koulussa (mihin virallisesti EI saisi tuoda kuulia..) käydään (salaa) kilpailuja välitunneilla ja koulun jälkeen. Muistatteko Amélie-leffassa sen kohtauksen, missä pieni poika voittaa kaikki kuulat, tunkee ne nopsaan taskuun kun opettaja kutsuu...ja taskut repeävät ja kuulat tippuvat maahan. Rangaistuksena tuleva tukistus on väistämätön...

Eilen juuri koulun jälkeen ilolla panin merkille että vielä tuollaiset 10-12 -vuotiaatkin noilla leikkivät. Isommatkin varmasti. Niin heidän pitäisikin minusta. Leikkiä nimittäin. Leikkiä jotakin "viatonta". Kuulapeli ei ole mikään kalliita varusteita vaativa, sillä lasikuulat ovat halpoja. Lapsilla on ihania pieniä (usein itsetehtyjä)  pusseja kuulille, ja niiden vaihto, vertailu ja laskeminen ovat tärkeitä tapahtumia.

Yritin ottaa valokuvan pienemmän poikani kuulista eilen. Hän ei suostunut. Piilotti pussinsa sitten jonnekin. Isomman pojan kuulat ovat ilmeisesti mukana leirikoulussa....
jd_gb_billes_nc-6-12415_gp.jpg

Tässä on sivu jossa on ohjeet (ranskaksi) yhdenlaiseen kuulapeliin.

Ai niin.
Teemaan sopien kuuntelen Lisa Ekdahlin Pärlor av glas -levyä.
Se tuli eilen postin mukana. Kiitos ystävä Tampereella!!