Mitä kaikkea on tapahtunut sitten perjantain?
Isompi poika palasi leirikoulusta perjantai-iltana. Bussin oli alunperin tarkoitus olla perillä klo 18.00. Iltapäivällä tuli tieto että ovat päässeet lähtemään myöhässä..eli paluuta odotettiin vasta 18.30-19.00. Olin paikalla pikkuveljen ja mieheni kanssa. Kun kello oli seitsemän, alkoi armoton ukkoskuuro. Salamoita, meteliä ja sadetta. Rehtori tuli kutsumaan kaikki odottamaan sisätiloihin - ja kertoi paluun olevan totta "siinä kahdeksan nurkilla". Kiitti. Puoli kahdeksalta minua jo odotettiin läheisessä ravintolassa, joten lähdin.

Kyseessä naisten päivien toimikunnan illallinen. Ihanat ystäväni lahjoivat minua suklaakirjalla ja pullolla shampanjaa. Illallinenkin oli paljon maistuvampi kuin monissa paikoissa olen saanut. Oikein kiva ilta!

Kun tulin kotiin puolenyön aikoihin oli pakko käydä silittelemässä matkalaista. Hän nukkui niin sikeästi, ettei takuulla ollut vaaraa heräämisestä. Hyvä olikin että nukkui, sillä seuraavana aamuna....

....lähdimme klo7.00 kohti Brysseliä. Meillä oli neljän asunnon katsominen buukattuna lauantaille. No mitä jäi käteen:
Ensimmäinen asunto (joka oli ollut kuvien ja selostuksen perusteella suuri suosikkimme..) osoittautui täydelliseksi rydöksi. Ulkoa katsottuna talo oli unelma, mutta auttakkee armias missä kunnossa se oli sisältä. Ja uskokaa minua; minä en vaadi liikoja enkä ole hankala! Näkyvää hometta ja ruostetta en vaan suvaitse, enkä kovin paljon sitäkään, että lattialautojen välit ovat noin puolitoista senttiä, että isot ikkunat ovat yksinkertaiset (ei haittaa kyllä kesällä) tai että kierreportaat olivat mallia hengenvaaralliset. Ne kiersivät neljä kierrosta ja ne heiluivat ja narisivat...kääk! Puutarha oli aivan ihana, samoin terassi..mutta siellä ei voi asua.

Nykyinen asukas vielä paljasti että yksinkertaisten ikkunoiden takia (ja siksi että huonekorkeus on noin 4 metriä) asunnon lämmittäminen maksaa talvisaikaan aivan rutosti. Että kiitos ei.

Sitten näimme Aivan Upea Asunnon. Se oli kunnostettu vuonna 1900 rakennettuun taloon, joka on pienellä ostoskadulla. Pari leipomoa mm. aivan oven takana, nam! No, ollakseni rehellinen, remontti oli kesken, mutta jo erittäin hyvällä mallilla, ja uskon sen olevan ohi (ja niin luvattiinkin) heinäkuun puoleenväliin mennessä. Tilaa 189 neliötä kahdessa tasossa, iso terassi, kaksi kylpyhuonetta, kaikki kaikki kaikki uutta koneineen päivineen, hauskoja ja jänniä ratkaisuja materiaaleissa jne. Moderni, kerta kaikkiaan, vanhoissa kuorissa!

Sitten katsoimme vuonna 1930 valmistuneen talon sisälle. Art deco-rakennus, noin 130 neliötä, ihana vanha parketti, pieniä yksityiskohtia kolmekymmentäluvulta...Aivan charmantti, vain "vanhan ihmisen haju" haittasi..ja talo kuulemma on täynnä vanhoja rouvia. Hmmm.....

Seuraavaksi näimme aivan ihanan ja upean ja vaikka mitä....Talo on 1920-luvun alusta, siinä on  kolme kerrosta, joista kaksi ylintä kuuluu ko. asuntoon PLUS kattoparrujen alle rakennettu suuri huone, josta pääsee isolle kattoterassille. Kaksi kylpyhuonetta, kolme makuuhuonetta ja iso olo-/ruokahuone, kaikkia jännittäviä "salakäytäviä" ja rappusia sinne tänne, aivan juuri Meidän Koti. Huolella ja vanhaa kunnioittaen remontoitu kaikkialta. Huoh...mies soittaa huomenna ja sanoo että kiitos, pliis, haluaisimme tämän viimeksimainitun.
649655.jpg
Panen siitä kuvan tähän, sillä uskon siihen että se auttaa asunnon saamisessa. Toivokaa kanssamme ettei omistaja sano huomenna että "meni jo"....

Talo on keskimmäinen. Tuo, jonka ulko-oven edessä kulkee juuri joku nainen. Talo on valtavan "syvä" vaikka on noin kapea. Toisella puolella on puita, kauempana muita taloja.Näkymä terassilta kuin olisi "maalla".
Näen itseni siellä jo kasvattamassa yhtä sun toista katonreunalla, nauttimassa valoisasta asunnosta...

Ja uskotteko tätä;
20 metriä tuosta oikealle on pieni liikehuoneisto, jonka ikkunassa kerrotaan että siellä opetetaan "kaikkia alkaen 4-vuotiaita" tekemään paperista kaikenlaista ja paikassa on myö pieni galleria ja myymälä..ja kaikkea.
Kröhm.
Onko mun uusi työnantajanikin muka samalla kadulla;-)?