Kävin eilen poikien kanssa elokuvissa vain varmistamassa, että viime viikkoinen elokuvakokemus ei ollut mikään poikkeus vaan maan tapa. Eilinen elokuva oli Shrek 3, joka ainakin minun käsitykseni mukaan on lähinnä lapsille tarkoitettu. Ikäraja on 6 vuotta ja leffa on piirretty. En tarkoita etteivät aikuiset "saisi" sitä mennä katsomaan, mutta pakko sanoa että yllätyin, kun huomasin omien poikieni olevan ainoat lapset puolitäydessä salissa!

Elokuvan aikana ihmiset (siis nämä aikuiset) sitten täyteen ääneen kommentoivat leffaa ystävälleen, "osallistuivat" siihen välillä laulamalla elokuvan musiikin tahtiin, päästelemällä ihme ääniä (kommentteina tapahtumiin valkokankaalla) jne. Ja sitä kai ei tarvitse sanoakaan, että söivät = rapistelivat koko ajan.

Takanani istui kaksi nuorta naista. He siirtelivät koipiaan koko ajan eri asentoon, potkivat siinä ohimennen (käsittääkseni kuitenkin vahingossa...) tuolianikin. Käännyin murhaajan ilme naamalla muutaman kerran, lopulta sanoin asiasta. He katsoivat minua kuin idioottia, kumpikaan ei sanonut mitään. Kun käännyin pois, toinen sanoi toiselle jotakin hollanksi ja sitten piti tietysti hihittää.

"Manners maketh man" as someone said....
Ironista, että ennen elokuvan alkua teatterissa sattui soimaan Stingin "Englishman in New York" (josta siis tuo lause). En oleta tai vaadi että elokuvissa istuttaisiin pikkurillipystyssä ns. paska jäykkänä. Toki elokuvaan sopii eläytyäkin. Nauru raikukoon jos naurattaa. Sitä sen sijaan en tajua, että aikuiselle vierustoverille pitää moneen kertaan kerrata joku juuri nähty vitsi, tai että ylipäätään pitää puhua normaaliäänellä elokuvan aikana.

Ehkä vika onkin minussa?
Ehkä minä en vaan sovi tänne, kun en tajua kuinka elokuvissakin OIKEASTI kuuluu käyttäytyä. Ehkä olen hemmetin vanhanaikainen vanha luuska, jonka onkin paras poistua?
(Onneksi se onkin totta ihan pian).